Ensimmäinen lukijakysymys

Kerroinkin muutama viikko sitten E:n suuresta vaikeudesta lähettää hänen sukulaisilleen Save The Date -kutsut. Ai että kun niistä sai oikein joka päivä muistutella. Minä tein kutsut maananantaina ja siihen meni 2 tuntia photoshoppailua. Kun olin valmis kello oli jo niin paljon, että päätimme että lähetämme ne yhdessä seuraavana päivänä.

Seuraavan päivän iltana, kun olimme kotiutuneet yliopiston kirjastosta graduttamasta, E sanoi että haluaisi mennä salille. Minä toivoin ja esitin kohteliaan pyynnön, että jospa tekisimme ruokaa ja sitten istuisimme yhdessä alas ja hoitaisimme näiden Save The Date -kutsujen lähettämisen.

Pyysin E:tä olemaan kirjuri, kun minä luettelin sukulaisia ja E merkitsi nimiä vihkoon... Sitten pyysin, että hän alkaisi käymään nimiä läpi niin alkaisin lähettää näitä sähköisiä Save The Date -kutsuja... Olimme päässyt hyvään vauhtiin kun ystävämme R tuli paikalle.

Tämän jälkeen E:n keskittyminen herpaantui täysin ja hänestä ei ollut enää mitään apua. Koin että olin asian kanssa aivan yksin. Melkein purskahdin itkuun, mutta kokosin itseni. Tytöt vain kälättivät vieressä ja juoruilivat, kun minä yritin lähettää STD -kutsuja.

SITTEN MULLA NAPSAHTI JA KOROTIN ÄÄNTÄNI JA SANOIN:

"MEIDÄN PITI LAITTAA NÄITÄ SAVE THE DATEJA, MUTTA TE KANAT VAIN KÄLÄTÄTTE TÄÄLLÄ!"

Tytöt naurahtivat ja E sanoi minulle, että on paljon tärkeämpää viihdyttää vierasta kuin lähettää näitä Save The Dateja (JOTKA OLI LUVANNUT MULLE ETTÄ LÄHETETÄÄN TÄNÄÄN).

Minä lähetin sitten heidän kälätyksen häiritsemänä omille sukulaisille hermostuneena STD:t. Minulle se oli tärkeä hetki, mutta se ei selkeästi ollut E:lle tärkeä. Tuntui pahalta tehdä se yksin ja minua hermostutti ja olisin tarvinnut tukea. Mutta jälleen olemme erilaisia ihmisiä ja siksi täydennämme toisiamme jne...

Lopulta kun R oli lähdössä kotiin, menin vielä sanomaan hänelle, että olen pahoillani, että sillä tavalla tuhahdin ja että se ei ollut oikein. Kerroin että olin valmiiksi hermostunut STD:jen takia ja sitten kun asiat eivät sujuneet meni hermo.

E:llä taisi puolestaan mennä vielä viikko siitä hetkestä omien STD:jen lähettämiseen. Muistutin kyllä joka päivä.

Mutta tämä kaikki tuli mieleeni siitä, kun kanat olivat tässä yksi ilta taas kälättämässä ja kerroin R:lle että olen saanut blogiini kysymyksen.

Mä: "Mitäköhän mun pitäis vastata lukijakysymykseen: Kerro onko suunnitteluvaiheessa kaikki mennyt sulavasti, vai onko pitänyt tehdä kompromisseja ja "kompromisseja"?"

R: "ON. Pekka hoitaa piste."

Mitäköhän tästä kaikesta tulisi ilman minua?

Otsikko on hieman yliampuva myönnän sen heti alkuun, mutta joinakin pimeinä hetkinä mieleeni hiipii tuo ajatus. Mutta sitten rauhoitun ja ajattelen... me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Ei kaikki voi olla yhtä hyviä kaikessa. Minä olen vain erityisen hyvä tekemään päätöksiä ja hoitamaan asioita. Siksi olemme yhdessä, rakastamme toisiamme ja menemme naimisiin, koska täydemme toisiamme... MUTTA KUN...

Okei...

Todettakoon se, että lopputuloksesta mehän emme vielä tiedä mitään. Joten saattaahan tässä kaikki mennä myös persiilleen, mutta tuskin kuitenkaan. :D Mussa on sen verran pohjalaasta verta, että tiedän että priimaa tulee vaikka hosuis vasemmalla kädelläkin.

Avautuminen alkaa NYT!

Moni on ollut kiinnostunut tietämään lisää E:n häämekosta. Ei siis täällä blogissa, vaan siinä IRL-maailmassa missä elän. E näyttää jotain kuvaa jatkuvasti kännykällään muille.  Kun hänen omista älylaitteista loppuu akku, niin hän saattaa jopa repiä käsistäni MUN OMAN IPADIN, että voi mennä näyttämään kuvaa mekostaan ystävällemme toiseen huoneeseen.

Tämäkään ei nyt ole ehkä pahinta tässä asiassa, vaan se, että E näyttää mekostaan sellaista kuvaa, jossa hän ei itse edes pidä sitä päällä, vaan joku muu. Tämän tiedän koska, kun E osti mekkonsa Kokkolasta kysyin häneltä: 

Mä: "Otitko selfietä se päällä?" 

E: "En tajunnut."

MITEN JOKU EI TAJUA OTTAA SELFIETÄ!

Siitä selfiestä olisi ollut NIIN paljon apua, mutta kun ei niin ei! Olen myös yrittänyt korjata tilannetta useaan kertaan tuloksetta. Esimerkiksi viime viikolla, kun ystävämme R oli täällä ja E kertoi valtoimenaan puvustaan hänelle – minun kuunnellessa olohuoneessa sitä kälätystä – ehdotin heille:

"Laita E se puku päälle ja näytä se R:lle ja ottakaa kuva susta se päällä samalla, niin ei tartte selittää kokoajan kaikille, millä tavalla se näyttää sun päällä erilaiselta, kuin siinä kuvassa olevalla mallilla. Mä voin lainaa myös mun järkkäriä"

E: "Ei me nyt ehditä."

Minähän en siitä mekosta mitään muuta tiedä kuin sen, että se roikkuu tossa meidän eteisessä. Tässä kuva tilanteesta.

Ajattelin että tämä osa häitämme (E:n pukeutuminen) on sellaista aluetta, josta minun ei tarvitse alkaa huolehtimaan... OLIN VÄÄRÄSSÄ! Tässä on kuvaus keskustelusta tältä aamulta:

Mä: "Hei E tuuks kattoo miten tää sun mekkos on."

E: " No?"

Mä: "Ei varmaan tee sille hyvää et se on noin?"

E: " Joo sen kuuluis olla suoras, mut se ei mahdu olee tos."

Mä: " Jaaha."

Keskustelun jälkeen MINÄ taittelin pukupussin paremmin naulokon alle, ettei se olisi ihan miten sattuu... Tässä siis kuva tilanteesta, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Helpottaa oloa, kun tiedän että mun tulevan hääpuvun lahkeet ei roiku PITKIN POIKIN MEIDÄN ETEISEN LATTIAA, vaan silitettynä ja prässissä, jossain helsinkiläisessä pukuvuokraamossa. Arvostaakohan E yhtään sitä? Vai haluaiskohan se kompastua aamuisin mun englantilaisen päiväpukuni lahkeisiin mennessään vessaan?!?!

Stna prkl vattu... Helpottaa kertoa teille tämä. Mä teen erillisen päivityksen siitä, miten meni vihkipapin tapaaminen viikonloppuna kuhan selviän tästä. 

E sai mekkonsa. Mä soitin hotelliin!

Anteeksi että viimeisestä päivityksestä on jo lähes viisi päivää, mutta mulla on muutakin elämää kun blogailla. Pitää nimittäin hääasioiden ohella järjestellä elämää noin muutenkin ja valmistua maisteriksi. Tällä viikolla olen saanut aikaan omasta mielestäni  kuitenkin aika paljon!

Tällä viikolla olen siis varannut kirkon, photoshopannut pirun hienon Save the date -kutsun ja lähettänyt ne sukulaisilleni. E:tä olen pyytänyt informoimaan hääpäivästämme omia sukulaisiaan, mutta hän ei ole sitä vieläkään tehnyt. E:n isän kanssa hoidimme tiedottamisen onneksi jo englantiin, jossa E:llä on sukulaisia. Kyllähän käytännössä kaikki sukulaiset jo hääpäivän tietävätkin, mutta minusta on oikein ja ennen kaikkea KUNNOLLISTA lähettää lähimmille ihmisille Save the date -kutsu, koska ihmisillä on tosiaan muutakin elämää kesäkuussa. Viralliset hääkutsut lähetämme sitten vasta myöhemmin keväällä, varmaan maaliskuun lopulla.

Tämän lisäksi olen ollut yhteydessä hääpaikkamme vieressä olevaan hotelliin ja sopinut alustavasti majoituksesta heidän kanssaan. Sovimme hotellinmyyjän kanssa niin, että varaamme tietyn määrän huoneita kutsuvieraslistan pohjalta ja vieraat varmistavat itselleen huoneen 2 kuukautta ennen häitä, jonka jälkeen huoneet vapautuvat varauksesta, mutta niitä saa edelleen varata sopimushintaan hääpäivään asti. Hinnaksi lupasivat 80 euroa / 2 hengen huone. Kun siihen kuuluu aamupala ja kylpylähotellin palvelut niin sehän on ihan ok. Tuskin hirveän moni jaksaa aamulla mennä kylpyyn. Juhlapaikasta on hotellille 6 km matkaa.

No eilen menimme tosiaan sinne E:n serkun lapsen kastejuhlaan Ouluun. Matkalla pysähdyimme Kokkolaan, koska E meni sovittamaan yhtä pukua. Puku oli kuulemma täydellinen, mutta minä en tiedä siitä mitään. E meni sovittamaan pukua äitinsä kanssa, kun minä ja hänen veljensä menimme metsästämään E:n veljelle kauluspaitaa kastejuhlaan.

Juuri kun olin lainannut E:n veljelle omaa S-etukorttiani, hänen kauluspaitaostoonsa, E soitti ja sanoi että ovat valmiita. Haimme heidät ja kyllä E:n silmistä ja ilmeestä näki, että nyt hän on löytänyt jotain mahtavaa. Hän kantoi pukua valkoisessa pukupussissa, säteili iloa ja taitteli sen auton takakonttiin. Nyt se roikkuu meidän eteisen naulakossa (pukupussin sisällä). Äsken ystävämme R tuli tänne ja E kehui hänelle pukuaan ja iloitsi niin maan perkeleesti. Puhuivat korsetista ja istuvuudesta ja ym... Pölöttävät tuolla edelleen kaikesta. (lähettäis ne fucking save the datet!)

Nyt kun E on saanut kiven pois sydämeltään ja hänen ei tarvitse enää jännittää häämekkoaan, niin toivottavasti nyt hän pystyisi jo lähettämään sukulaisilleen viralliset save the date -kutsut.

Kiitos muuten kaikille blogini lukijoille! Sain viime kirjoitukseni jälkeen myös ensimmäisen kommenttini! Eli kiitos sinulle "Henna - Helmikuun morsian" motivoivasta komsustasi. Toivottavasti et ymmärtänyt väärin The Jag puvulla leikittelyäni. En todellakaan laittaisi sellaista päälleni, vaan saketin ja silinterin.

Hennan blogia voit lukea täällä: https://helmikuunmorsian.wordpress.com/

Mun blogilla on tähän mennessä ollut 3000 lukijaa ja viimeksi olleen kirjoituksen luki n. 800. Antaa voimaa tietää, että teitä on siellä!

Onko teillä ollut vaikeuksia motivoida kumppanianne tekemään oma osansa? #SAVETHEDATE

Muuten jos joku haluaa sponsoroida mua ym. niin hyvät bokserit kiinnostaa. Mieluiten tekokuitua. Niissä jaksaa pidemmän hiostavan päivän, kuten hääpäivän. Opin tämän kantapään kautta kun olin interrailaamassa. Puuvillaiset bokserit alkaa 35 asteisessa Berliinissä hiertää.

Ensi viikolla menemme tapaamaan vihkipappia! Tällä viikolla voisin kertoa vähän enemmän kootusti siitä, mitä kaikkea häitä varten ollaan jo tehty.

Toivoisin komsuihin myös ehdotuksia siitä mistä haluaisitte mun blogaavan. Mulla nää arkielämän asiat ei nimittäin ylitä blogauskynnystä, niin kuin noissa monissa muissa blogeissa vaikuttaa käyvän.

Meidän kirkko <3 kuvattuna tasan vuosi ennen hääpäivää.

Kirkko varattu!

Maanantaina heräsin kello 7.45 ja soitin varmuuden varalta heti Siuntion seurakuntayhtymään. Vastaajasta sanottiin: "Olet soittanut Siuntion seurakuntayhtymän kansliaan. Palvelemme kello 9-13." Tämän jälkeen soitin vielä varmuuden varalta pari kertaa varmistaakseni että puhuvat totta. E heräsi noin kello 8.56 ja tuli luokseni että: "Pekka! KELLO ON YHDEKSÄN." Totesin asiaan viileän rauhallisesti, että kello on vasta 8.56 ja soitin varmuuden varalta uudestaan Siuntion seurakunnan numeroon...

Avasin puhelimella nettisivun, josta näen Suomen virallisen ajan sekunnin tarkkuudella. Kun kello oli 8.59:59 soitin ja puheluun vastattiin... Kirkko varattu. Simple as that!

Sitten soitin puhelun tulevalle vihkipapille ja sovimme tapaamisesta. Häntä menemme tapaamaan parin viikon kuluttua.

Ensi viikonloppuna menemme E:n veljen ja äidin kanssa Ouluun E:n serkun lapsen kastajaisiin. Matkan varrella pysähdymme Kokkolassa testaamaan yhtä hääpukua. Minä en tietenkään tiedä tästä puvusta yhtään mitään. Mutta suunnittelen reitin, koska perheessämme minä vastaan reiteistä, kartoista ja suunnistuksesta sattuneesta syystä. Varmaan sitten venailen pihalla E:n broidin kanssa, kun E sovittaa mekkoaan.

Mä olen ajatellut ihan vaan vuokrata saketin. Bonjour-puku kiinnostaa toki kanssa. Mulla oli sellainen vanhojen tansseissa, mutta jotenkin saketti olis mun juttu. Etenkin silinteri sen kanssa olis makee ja kävelykeppi! Mahdollisuutenihan ovat rajattomat. E:n pitää tuijotella pinterestejä, hääkirppiksiä, hääblogeja ja hääpukuliikkeiden nettisivuja, että löytää muutaman josta pitää...

Nyt oikeastaan innostuin tästä omasta pukeutumisestani! Ai ai silinteri! Jumaleisson!

Toki Zalandon sivuilta löysin myös tämmöisen kohdasta miesten hääpuvut:

SAANKO ESITELLÄ THE JAG!

Voisin hoilata häissämme kokoajan vain MOVES LIKE JAGGER MOVES LIKE JAGGER! Bändi voisi soittaa kolme settiä MOVES LIKE JAGGERIA! Häävalssina olisi tietenkin MOVES LIKE JAGGER!

Ai ai. Voi veljet.

Hääpaikka ja kirkon jännitys

Hei pitkästä aikaa. Olin aika innoissani kun kesän lopulla aloitin tämän blogin, mutta sitten innostus hieman lössähti. Persoonani ei ehkä sovi blogaamiseen niin hyvin, kun tykkään suorasta kontaktista yleisön kanssa. Mutta koska E avasi myös oman salaisen blogin, niin minunkin pitää skarpata omani kanssa.

Elämme sikäli jännittäviä aikoja, että ensi maanantaina saamme varmistettua kirkon varauksen. Kyseistä kirkkoa saa varata vasta marraskuun alusta alkaen, koska seurakunta ei edes itse vielä tiedä mitä ensi vuonna tekee. Minusta avioliittoon haluavia pitäisi palvella mahdollistamalla varaus, vaikka kaksi vuotta etukäteen. Ymmärrän kyllä pienen seurakunnan vähäiset resurssit ja sitä kautta vaikeuden suunnitella toimintaa pitkälle tulevaisuuteen, mutta ikäväähän se on meille, jotka tiesimme jo puoli vuotta sitten haluavamme meidät vihittävän juuri tuossa kirkossa.

Joka tapauksessa ensi maanantaina saamme varmistuksen ja sitten on häitä varten jo tärkeimmät asiat hoidettu. Jos on kirkko, juhlapaikka ja ruoka niin häiksi niitä voi jo kutsua. Häät ne on paskatkin häät. Ensi viikon maanantaista eteenpäin kaikki suunnittelu pyrkii siis ylittämään häiden vähimmäiskriteerit. Helpottaa oloa ja stressiä merkittävästi!

Hääpaikkamme on erään länsi-uusimaalaisen ruotsinkielisen nuorisoyhdistyksen seuratalo. Paikkaan mahtuu 120 vierasta. Juhlapaikassa on narikka, suurtalouskeittiö, paljon astioita, juhlasali, pienempi sali, lava ja iso piha täynnä mahdollisuuksia. Mikä parasta juhlapaikan saa vuokralle viikoksi.

Viime viikolla kävin lounaalla toisen bestmanini kanssa. Kävimme läpi häihin liittyviä valmisteluita. Hän oli pyynnöstäni selvittänyt myös bändiä häihin. Meillä on paljon taidokkaita muusikoita ystäväpiirissä, koska olimme lukiossa musiikkiluokalla, joten hyvän bändin löytäminen ei ollut vaikeaa. Ensi kuussa järjestämme Bestmanien ja kaason kanssa yhteiskokouksen. Toivottavasti kaikki menee sitä ennen kirkon osalta hyvin.

Tuletko...

Viime syksynä olimme avopuolisoni kanssa New Yorkissa lomalla. Olin ehdottanut Brooklyn-päivän päätteeksi retkeä Coney Islandin rannoille. Ostimme kaupasta mansikoita ja tein heti säännöt selviksi, ettei mansikoita saa syödä ennen kuin pääsemme Coney Islandille. Se oli rakkaalleni hieman vaikeaa. Hän ei ehkä ajatellut asiaa samalla tavalla kuin minä. Ilman mansikoita kosiminen rannalla ei olisi niin täydellistä.

Nyt melkein vuotta myöhemmin siitä kun hän sanoi minulle tahdon, suunnittelemme häitä. Aloitin häiden valmistelun jo viime jouluna. Etsin netistä eri juhlapaikkoja ja kirkkoja. Tammikuun alussa soitin erääseen juhlapaikkaan. Juhlapaikan vuokraajan ääni muuttui huvittuneeksi, kun kerroin että suunnittelen häitä kesälle 2016 enkä vuodelle 2015. Juhlapaikan vuokraaja totesi, että kesä 2016 on vielä täysin vapaa ja tulkaa ihmeessä tutustumaan milloin vain. Sain myös kuulla mitä kaikkea vuokranhintaan kuuluu ja  että tila vuokrataan koko viikoksi!

Lähetin tammikuussa myös tämän edellä mainitun juhlapaikan sivuilla mainitulle pitopalveluyritykselle sähköpostia. Kerroin sähköpostissa, että suunnittelemme häitä kesälle 2016 ja haluaisin tietää hieman hinnoista ja erilaisista kattauksista. Lähinnä siis vain saadakseni tietoa hinnoista. Pari päivää myöhemmin pitopalveluyrittäjä soitti minulle. Minusta hän kuulosti ehkä jopa hieman vihaiselta. Hän sanoi ettei ikinä tekisi mitään suuntaa antavia tarjouksia, mutta koska olemme suunnittelemassa häitä juuri kyseessä olevaan juhlapaikkaan hän voi poiketa periaatteistaan. Sain päivää myöhemmin pitkän listan hinnoista ja erilaisista kattauksista. Hinnat yllättivät positiivisesti! Olin ajatellut ruuan maksavan noin 25 % enemmän.

Kevään ajaksi häiden järjestely ja suunnittelu hieman laantui. Kihlattuni sai soitettua haluamamme vihkikirkon kirkkoherranvirastoon kirkon varaukseen liittyen. Pienen seurakunnan internet-sivut toivat mieleen lähinnä lapsuuden, joten niiden sisältämästä infosta ei juuri ollut apua, joten oli pakko soittaa. Kirkkoherranvirastosta meille kerrottiin, että kirkon voi varata vasta marraskuussa, joka aiheutti ultimaattisen ketutuksen!

Juhannuksena pidimme alustavan hääkokouksen, jossa paikalla olivat meidän lisäksemme äitini ja kihlattuni vanhemmat. Olin valmistellut kokoukseen esityslistan ja eräänlaisen prosessikaavion. Lisäksi esityslistan liitteisiin kuuluivat: budjettilaskelma, vieraslista, karttoja ja aikaisemmin talvella pyytämäni suuntaa antava pitopalvelutarjous.  Lisäksi ystäväni oli antanut heidän häidensä juomamenikkilaskelmat ja niiden pohjalta tehdyn budjetin. Siitä oli suuri apu ja tiputti maan pinnalle, nimittäin olin itse tehnyt arvioita juomien määrästä eräällä laskurilla, jonka löysin netistä ja olin saanut lopputulokseksi 22 annosta alkoholia aikuista kohti. Niitä ei olisi kutsuttu häiksi vaan hautajaisiksi.

Kävimme ensin autolla katsomassa kirkkoa ja juhlapaikkaa. Sen jälkeen pidimme kokouksen ja se meni hyvin!

Viime tiistaina ajelimme kihlattuni ja toisen bestmanin kanssa katsomassa juhlapaikkaa sisältä. Se oli mahtava! Juuri sellainen mitä olemme halunneet. Siksi emme voineet tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa nimet vuokrasopimukseen. Sovimme, että olemme yhteydessä mikäli emme saa kirkkoa varattua samalle päivälle ja sitten vaihdamme aikaa, mutta joka tapauksessa tuolla haluamme häämme pitää. Luultavasti he remontoivat taloa talvella lisää ja siitä tulee meidän häitämme varten vieläkin viihtyisämpi paikka!

Nyt olisi suunnitelmissa pitää bestmanien ja kaason kanssa yhdessä tapaaminen tai illanvietto. Marraskuussa kun saamme kirkon varmistettua lähetämme heti Save the date -kutsut. Varsinkin kihlattuni sukulaiset Englannissa tarvitsevat tiedon hyvissä ajoin.

Seuraavassa kirjoituksessa esittelen hääpaikkamme ja  kirkon ja syitä näiden valintaan.

Pekka