Kaksi kuukautta onnellisesti naimisissa!

Tattararaaa tatta-tattattaaaa-TATA-tatatararararaaaa! Tatata-TAAA! Tatata-TAAA! Tat-tat-tat-TAAA!

Tätä postausta on varmasti odotettu? Monet ovat lähettäneet minulle jopa yksityisviestejä, että missä häiden jälkeiset kirjotukset luuraavat. Kaiken aikani on vienyt uskomaton ja ihana vaimoni, jolle olen antanut kaiken aikani viimeisenä kahdeta kuukautena. Edes yöksi en ole pystynyt silmiäni sulkemaan, että olen voinut hänen kauneuttaan katsella. Lisäksi olen ehtinyt pelata pleikkaria ja kerätä Pokemoneja!

No! Häät meni tosi hyvin. En oikein enää edes muista niistä mitään. Tämä on kuulemma yleistä, koska juhlien aikaan on niin valtava adrenaliini päällä, että kaikki menee kuin toisesta korvasta ulos... Alkoholilla ei ole osuutta asiaan. 

Onneksi juhlia voi muistella myöhemmin upeiden kuvien ja videoiden kautta. Hääpäivältä on yli 3000 kuvaa ja yhteensä tuli 55 gigaa kuvia ja videoita. Oli suorastaan ahdistava kokemus käydä tuo kaikki datamäärä läpi. Vaimolle ja minulle se oli todella aikaa ja voimia vievä prosessi. 

Eilen kävimme tulostuttamassa Valokuvaamo.netissä kiitoskortit. Ne pitää laittaa nyt lähiaikoina postiin.

Juhlista sen verran, että oli upeita puheita! Upea bändi! Suosittelen kaikille bändiämme Pieni Liikkuva orkesteria.

Ruuat oli mahtavat! Ne oli paikalliselta Cateringilta. Juustokakku oli suussasulavan mahtavan upea ihana kokemus!

Ohjelma oli loistavaa! Bestmanit ja Kaaso olivat loihtineet upeaa tekemistä ja ohjelma oli jaettu upeasti koko illalle ja yölle.

Kerran minulle tuli Groomzilla-kohtaus, kun aikataulu venähti... Mutta selvisin siitä... Kauhea hiki oli kokoajan. Vaimo söi vain yhden lusikallisen kakkua ja jätti minut yksin pöytään, kun hän pyöri pää pyörällä juttelemassa ihmisille. Hänenkin oli vaikea keskittyä... Mutta häissä kuuluukin antaa mennä sillee flown mukana. Hääflow on aika makee fiilis. Itse olen ehkä liian kontrollin haluinen, etten onnistunut siinä niin hyvin kuin vaimo.

Lisäksi ei kannata tuhlata rahaa sviittiin, vaan kannattaa ottaa ihan tavallinen huone... Ja kyllä hotelli sitten tarjoaa lahjaksi sviitin, josta on ihan turha maksaa mitään, varsinkin, jos aikoo itse bilettää omissa juhlissaan ihan pikkutunneille asti. Jos hotelli ei upkreidaa huonettanne ilmaiseksi niin haukkukaa hotelli blogissanne!

Haluan kiittää kaikkia, jotka mahdollistivat juhlamme! Kaikkia vieraita! Vihkipappia! Aivan kaikkia! 

Muistakaa että häät on vain häät ja avioliitto kestää koko elämän. Ja älkää menkö naimisiin, jos sitä toista puolisoa ei kiinnosta, edelleenkään... 

Kaikille Bridezilloille hemmetin sateista ja ikävää syksyä. Kaikille muille ihanaa syksyä! 

KAKSI PÄIVÄÄ!

Huh kun on hiki! Siivosin meidän asuntomme, koska tänään on käytönnössä viimeinen hetki tehdä se, koska huomenna perjantaina menen yöksi ystävälle ja olemme koko päivän koristelemassa hääpaikkaa. Tulemme kotiin sitten sunnuntai-iltana aviomiehenä ja vaimona! Mutta luultavasti E on ehtinyt sotkea asunnon jo ennen sitä. Hän on meillä kaason kanssa yötä perjantai-lauantai välisen yön.

Tiistaina tosiaan hain saketit, pesin hääautomme ja kävin hakemassa avaimet juhlapaikalle. Silloin aurinko paistoi kauniista. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa... Ylen meteorologi vastasi minulle twitterissä, että kuuroja on luultavasti lauantaina luvassa, mutta matalapaineesta ei ikinä tiedä.

Tiistai iltana teimme myös siskon miehen kanssa hääohjelmat pöytiin, ja suuntaviitat! Niistä tuli hienot. Melkoista askartelua se  kyllä oli!

E on askarrellut nimilappuja pöytiin. Hän jatkaa sitä vielä tänään ja hänen kyntensä laitetaan. Eilen valelin häneen itseruskettavaa. Aine tarttui minunkin käsiini hanskan läpi ja kämmeneni on osin ruskea.

Eilen saimme laitettu juhlapaikalla pöydät paikoilleen ja osan pöytäliinoista. Veimme paikalle myös juomat. Tein myös spotify-listan. Se voi tulla tarpeeseen kun bändi lopettaa.

Suosittelen kaikille muuten Clas Ohlsonin led-discovaloja! Niiillä saa kivasti budjetilla bilevalot häihin. Maksavat 12 euroa kappale ja ovat isolla E27 kannalla. Pari kohdistettavaa jalkalamppua niille ja tunnelma on taattu. Minulla on niihin vielä kaukosäädettävä pistorasia, niin valot saa nappia painamalla päälle kun juhlat alkaa.

Tänä iltana ystäväni tuo äänentoistojärjestelmän hääpaikalle ja siskon miehen kanssa laitamme valoja ja muuta tarpeellista. Viemme myös ison teltan sinne ja kaasupullon ilmapalloja varten.

No tämmöistä! Mä lähden nyt ostamaan hyvät bokserit. Jotkut mitkä ei hierrä. Mustat pitkät sukat tarvitsen myös. Tokmannissa on muuten 5 euroa kappale 35 litraiset kylmälaukut. Niitä haen juomille ainakin kolme!

Hääviikko alkoi!

Päätin nyt kirjoittaa hääviikon alkuun lyhyen blogin, koska viime kerrasta on kiireiden takia niin paljon aikaa. En ehkä antaisi itselleni sitä anteeksi, että unohdin menestyneen hääblogini hääkiireiden takia. Unohdettiin eilen muuten, että meidän nimet luettiin kirkossa. HEHEH!

Ihan hienoja tuli, vaikka E tekikin. On siitäkin johonkin!

Eilen E koristeli hääkoristeita kultasprayllä. E on hienosti vastannut koristelu-projektista. Minä olen siinä projektissa vain työntekijä.

Mutta! Viime viikolla siis kävimme kaverin kanssa Tallinnassa. Juomat on haettu. Lisäksi olen hankkinut pari salaista asiaa... Eilen muuten sanoin E:lle, että onkos sulla mulle jo huomenlahja ostettu, niin eipäs ollut. Onneksi sanoin, se olis kuitenkin unohtanut.

Tämän viikon ohjelmassa on nyt:

Maanantai
Parturi, kasvohoito, videotykin lainaaminen, teltan ja ilmapallokaasun haku

Tiistai
Juhlapaikan avaimen hakeminen, Sakettien hakeminen

Keskiviikko
Hääpaikalla pöytien ja tuolien laittaminen, pöytäliinat ym... Kokous bestmanien ja kaason kanssa.

Torstai
Äänentoiston asennus

Perjantai
koristelut, hääkakun hakeminen, bestmanille yökylään

Lauantai
Kukkien hakeminen, juhlapaikalla käynti ennen kirkkoa,


Tuossa nyt aikalailla mitä tuli mieleen. Meillä on juhlapaikka varattuna tosiaan ke-ti, joten meillä ei ole hirvittävää kiirettä sen kanssa. Pöytien laittaminen on varmasti isoin juttu.

Kasvohoidon jälkeen minusta tulee komea. Nyppivät myös mun kulmat, koska ne kasvaa yhteen. Tärkeintä, että olen juhlien komein ja saan enemmän huomiota kuin E, koska nää on kuitenkin mun häät ja häät on miesten juttu.

Tässä on ne kuuluisat hääjuomat.

Kaikki kunnossa häitä varten (melkein)!

HUH HUH! Uudessa asunnossamme hämeentiellä on todella kuuma. Mittari näyttää 26 astetta celciusta. Tähän kun lisää adrenaliinin lisääntymisen kehossani innostuksesta, hiki on taattu!

Olemme tosiaan valmistuneet nyt maistereiksi ja muuttaneet tällä viikolla Helsinkiin. Muutto sujui suhteellisen hyvin, kiitos ystävien. Tänään oli vielä kiire siivota ja tyhjentää laatikoita, koska Kaaso ja Bestmanit tulivat meille kokoustamaan.

E sai Kaason kanssa tehtyä istumajärjestyksen. Minä puolestani kokoustin miesten hommat bestmanien kanssa eli suunnittelimme hääviikon ja hääpäivän ohjelmat. Piirsin pojille kartan mitä kirkossa tulee tapahtumaan ja teimme juhlien juoksutuksen ja aikataulun. Jätkät sitten ohjeistaa kaason edellä olevista asioista. Häiden suunnittelu on kuitenkin miesten hommaa!

Minä autoin tässäkin todella paljon... mutta jotain naistenkin pitää häiden eteen tehdä!

Lisäksi maistelimme tänään hääkakkuvaihtoehtoja. Meillä oli leipomosta kaksi eri juustokakkua testissä. Äänestys meni 4-1.

Soitin myös kummilleni ja juttelimme niitä näitä. Pyysin häntä pitämään puheen juhlassa ja kerroin että hänen tulee lukea kirkossa teksti E:n kummin kanssa. Häneltä sain myös hyviä vinkkejä, koska hän meni viime kesänä naimisiin.

AINIIN! Ja suurin homma! Varasin alkoholit Virosta ja ostimme bestmanin kanssa laivaliput ensiviikolle. Alkoholia tulee 15 annosta / aikuinen vieras. Ei ainakaan lopu. Alkoholit maksavat 10 e/ vieras. Eli HALPAA PUUHAA! Kun juomia jää luultavasti yli, niin voimme tarjota niitä sitten tupareissamme. "Kyllähän se säilyy, jos ei se mee." Voin tehdä alkoholista oman päivityksen. Se on kuitenkin niin tärkeä asia, vaikka äitini sanoi ettei juominen ole enää muodissa!

Huomenna vien sormukset kaiverrutettavaksi. Ilmoitan leipomoon minkä kakun otamme. Kukkatilauksenkin voisin varmistaa.

Eiköhän tämä tästä! 16 päivää!!!!

Äijien hommaa!

Pekka Luckywalkerin polttarit ja kukkakimppu!

Lauantaina meidän piti viedä E:n äiti eli tuleva anoppi yllätyssynttäribrunssille, mutta kesken matkan kaksi poliisiksi pukeutunutta pysäyttivätkin mut ja kaappasivat mut mun omiin polttareihin. E oli ollut mukana kusetuksessa. Yllätyin!

Bestmanit heittivät meidän autoon minigrip-pussillisen jauhoa... Hakkasivat pampuilla, laittoivat käsiraudat, silmälaput, korvatulpat, kuulosuojaimet ja viskasivat mut toiseen autoon. Sitten auto lähti liikkeelle 10 minuuttia myöhemmin ja auto vei mut parkkipaikalle keskellä metsää. Minulle annettiin iPad käteen, silmälaput otettiin silmiltä ja minun piti lukea sieltä ensimmäinen tehtäväni.

Polttarit oli Star Wars -teemalla ja minä olin Pekka Luckywalker! Hauskaa oli :D

Polttarini sisälsivät pähkinänkuoressa:

1. Varjoliito

2. Ruokailu

3. Vaijeriliuku

4. Värikuulasota

5. Äänitysstudio

6. Ruokailu

7. Saunatila, saunominen ja jedineuvosto

8. Yökerho

9. Hotelliyö

Varjoliito oli magee!

Aivan jumalattoman onnistuneet polttarit. Kaikki oli mietitty. Todettiin yhdessä, että ruokailun tärkeyttä ei saa polttareissa koskaan aliarvioida. Ei ehtinyt tulla päivän aikana nälkä.

Jedineuvostossa sain luvan siirtyä pimeälle puolelle ja mennä naimisiin Darth E:n kanssa.

Sunnuntaina otimme pari tasoittavaa ja katsoimme Suomen pelin, joka siirsi juhlien jälkeistä masennusta maanantaille ja tiistaille. Eilen ja tänään oli vielä vähän tämmöinen olo:

Mun bestmanini Kylo Ren polttareiden jälkeen.

Suuri kiitos kaikille polttareista. Meillä oli super hauskaa. :)

Tänään päätin skarpata ja otin tehtäväkseni mennä kiertämään pari kukkakauppaa ja kysellä paljon ne kimput ja vieheet oikein maksaa. Yksi kukkakauppa oli todella iso ja tiedän, että he ovat tehneet kukkastydeemit esim. linnan juhliin... Mutta heidän osaltaan mahkut rikastua meidän hääkukilla meni siinä vaiheessa, kun näin tämän kyltin:

MIESPARKKI! WTF!

MIESPARKKI! TSIISUS. Eivät tainneet tietää, että olen jedi!

Menin päivän aikana kolmeen kukkakauppaan ja kerroin että meillä (mulla) on häät ja tarvitaan sinne kolme viehettä ja sitten joku pyöreä kimppu morsiammelle. Eniten ne kyseli multa, että millainen se pyöreä kimppu olisi...? Sanoin, että perus pyöreä kimppu ym. Lopulta sain E:lta kinuttua pari kuvaa puhelimeen. Oli unohtanut lähettää mulle, vaikka olin kaksi päivää pyytänyt...

No arvostelen nyt kukkakaupat sen mukaan kuinka hyvin ne osasi palvella, vaikka en tiennyt millainen sen kimpun pitää olla.

Kauppa 1

-Vieheet 12-20 euroa (magneetilla maksaa enemmän, mutta kukaan ei suosittele niitä)

-Pyöreä keskikokoinen kimppu 100 euroa

Ihan ok palvelu. Hieman jäi sellainen kuva, että tuu uudestaan sen morsiames kaa...

Kauppa 2

-Vieheet 17 e (vihreä lehti ja yksi kukka), hienommat 25-30 euroa

-Pyöreä keskikokoinen kimppu 100-120 e

Täällä oli se miesparkki. Palvelu oli muuten hyvää, mutta miesparkki ärsyttää.

Kauppa 3

-Viehe 10-15 euroa

-Kimppu 80-150 euroa, mutta saa myös 30-50 eurolla.

Täällä oli parhaat keskustelut. Kertoi, että kukkien hinnat voi viikossa kaksinkertaistua, jos Venäjällä joku pitää isommat juhlat tai messut. Pioni on kallis, neilikka halpa ja ruusu keskihintainen. Neilikka kestää halailut ja pioni ei...

Tykkäsin tästä paikasta eniten. Oli sellainen rock n roll meininki!

Tänä viikonloppuna muutetaan Helsinkiin! Saatiin mahtava kämppä. Ensiviikolla maistellaankin sitten muuten hääkakkua! 

Englantilainen päiväpuku eli saketti - Hipsterin valinta!

Tänään olen käynyt keskustelemassa kosmetologini kanssa naamahoidoistani ja lisäksi olen tehnyt biisilistaa hääbändillemme. Eilen kävin juttelemassa kakusta.

Mutta nyt kerron teille viime perjantain saketin sovituksesta. Kävimme siis bestmanien kanssa Frakkipalvelu Namissa. En edes ollut muihin firmoihin yhteydessä, koska eräs kaverini kehui heitä. Hän sanoi, että on joskus kilpailuttanut tarjonnan ja Nam oli halvin. Luotin häneen ja kyllä kannatti!

Palvelu oli rivakkaa, nopeaa ja helppoa meille äijille. Heidän kotisivuiltaan pystyi varaamaan ajan ja sitten vain meni paikalle.

Muokkasin tähän photarissa hipsterivärit. Oltiinhan sentään isolla kirkolla.

Meidät otettiin vastaan ja pyydettiin hetki odottamaan. Aulassa on sovituskopit ja peilejä. Ammattitaidosta kertoo, että henkilökunta toi meille kaikille lähes ykkösellä oikean kokoiset housut. Alussa kysyttiin vain kengänkoko ja työntekijä mittasi kaulan ympäryksen. Miehillähän pukujen ym koot tulee kaulan ympäryksestä. Huono juttu sulle, jos olet ruumiin rakenteeltasi Bull Mentula.

Oikeastaan aivan ensiksi he kysyivät, että minkä puvun haluaa vuokrata. Puvut ovat esillä aulassa.

Vasemmalta alkaen: mustapuku, smokki, frakki, saketti, bonjour

No mutta mehän otimme tietenkin saketit eli englantilaiset päiväpuvut. Se on perinteinen miesoletetun hääpuku. Tietenkään sitä ei periaatteessa saisi käyttää enää kello 18 jälkeen, mutta toisaalta Suomessa ei tule kesällä pimeää,vaikkei se siihen mitenkään liitykään. Myös mustapuku näyttää juhlalliselta, jos siihen laittaa kaveriksi liivin ja plastronin.

Saimme myös alennusta kun kerroin blogistani. Saan ehkä silinterin kaupan päälle. En vielä tiedä haluanko sitä ottaa. Mutta halvalla päästään joka tapauksessa. Tuli aika fame-olo.

Nam vuokraa muuten kaiken. Heiltä saa siis puvun, kalvosinnapit ja kengät. Itseltä pitää olla vain sukat ja bokserit. Monet paikat ottavat kengistä ja kalvosinnapeista extraa. Yksi puku maksoi meille 137 € ja vuokra-aika on maksimissaan 10 päivää. ELI AIKA JEES!

Minulle tulee luonnonvalkoinen kuvioitu liivi ja kultainen plastron. Bestmanit puin vähän harmaanpaan. Hekin näyttävät hyviltä. Minä tietystä parhaimmalta. Toivottavasti kaikki katsovat häissä minua. Vielä pitää pukuihin hankkia kukat ja E:lle kai myös joku kimppu. Tärkeintä, että meille miesoletetuille saadaan kukat.

Kiitos Frakkipalvelu namulle! Pojat olivat aivan yllättyneitä, että koko homma oli ohi 45 minuutissa!

Viraalikokemus keskellä saketin sovitusta!

Viime perjantaina tapasin bestmanini Helsingissä. Olimme menossa sovittamaan Frakkipalvelu Namiin saketteja. Aivan aluksi on pakko sanoa, että heidän kanssaan palvelu sujui alusta asti hienosti!

Päätin käyttää Namin palveluita saatuani fabo-ystävältä paikasta suosituksen. Valintaani vaikutti hinta, hyvä ajanvarausjärjestelmä ja se, että yhtiö on opiskelijoiden perustama. Sieltä sai myös opiskelija-alennusta.

No ennen kuin alan kertoa enempää saketin sovituksesta niin haluan kertoa toisen tarinan. Juuri kun olimme saapuneet Namiin, puhelimeni alkoi jatkuvasti taskussa täristä. Sain sähköposteja. En kiinnittänyt niihin huomiota, mutta sitten sain tutultani viestin jossa hän kertoi, että blogini eräs teksti on päässyt Häät 2016 -ryhmän vihakanojen nokittavaksi.

Heidän vihansa liittyi tähän yli kuukauden vanhaan kirjoitukseeni, jossa olin käsitellyt Häät 2016 -ryhmän erästä päivitystä ja jakanut sen pohjalta elämänneuvoja. Häät 2016-ryhmän ääriainessiipi oli suuttunut minulle siitä, että olin julkaissut blogissani kuvakaappauksen erään naisen häiden peruuntumis -avautumisesta, jonka hän itse oli julkaissut ryhmän 5000 jäsenelle. Näiden suuttuneiden mukaan olin rikkonut ryhmän sääntöjä ja henkeä, koska ryhmä on suljettu, niin asiat mitä ryhmässä tapahtuvat ovat heidän mukaansa luottamuksellisia näiden 5000 jäsenen kesken.

Itse en ole edes ryhmän jäsen, joten en koe rikkoneeni tai koskaan sitoutuneeni mihinkään eettisiin sääntöihin. Lisäksi kun olin kuvasta sutannut häärukkaset saaneen henkilön nimen ja muut tiedot, en ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Lisäksi jos nettiin kirjoittaa omalla nimellä jotain on turha ajatella, että se olisi jotenkin yksityistä. Lisäksi kun en ole missään vaiheessa paljastanut kenenkään nimeä, en ole voinut loukata ketään ihmistä yksilönä.

Vaikuttaakin enemmän, että ryhmässä suututtiin, koska jotkut näkevät ryhmän jonkin asteisena kollektiivina tai sisaruskuntana, jossa petturit  poltetaan roviolla. No Häät 2016 -ryhmän 5000 jäsenestä 4000 kävi muutaman tunnin sisällä lukemassa blogiani. Kiitos tästä viraalikokemuksesta! Sain myös blogiini kymmenkunta kommenttia. Sähköposti lauloi kokoajan ja facebookissani monet nauroivat, tsemppasivat ja saivat hyvät naurut tapahtuneesta. Popcornit olivat niin sanotusti monilla esilllä!

Kuvakaappaus perjantai ilta-päivältä. Illan aikana kävijämäärä rikkoi 4000 rajan.

Lisäksi Häät 2016 -ryhmässä keskustelu kävi kiivaana. Minun epäiltiin elävän seksin puutteessa ja sama henkilö epäili myös, että kakkani olisi todella kovaa. Oudointa oli, että tämä kakkakovana-morsian on ollut minun kanssasi samassa lukiossa ja kaksi vuotta samassa isoskoulutuksessa. Varmaan ei tajunnut, että tunnemme. Heheh. Noloa hänelle.

Aika monet hääsiskot ylipäätään jollakin tavalla yhdistivät blogini ja käytökseni siihen, että se olisi E:n (morsiameni) vika. Kommenteista korostui sellainen ajattelumaailma, että E ei ole pitänyt minusta seksuaalisesti huolta, mutta myös että hänen kuuluisi vahtia minun blogia ja someani. Häät 2016 -ryhmän ääriaineksen mukaan siis, jos mies on kusipää tai tekee jotain tyhmää, niin se on vaimon vika.

Lisää kuvakaappauksia salaisesta ryhmästä Häät 2016 :)

Feministinä en voi hyväksyä edellä olevaa ajattelutapaa. Minusta jokainen on vastuussa omista huonoista puolistaan. On aivan pöyristyttävää ajatella, että jos minä kirjoitan blogin, joka suututtaa parikymmentä häähullua, että se olisi E:n vika. Blogini oli provosoiva, mutta siinä ei ollut mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Jos siis loukkaannuit uskon, että tein sinulle ennemminkin palveluksen, koska nyt tajuat, että sinne someen ei kannata julkaista ihan mitä tahansa (kuten huomenlahja -kuvaa vyötärömakkaroista). Aivan kuten eräs kommentoija blogissani sanoi: Parisuhde on tärkeintä, eikä häät. Jos jollekin häät ovat tärkeämmät kuin parisuhde, niin sitten on ajattelumaailmassa jotain vikaa.

Lopulta haluan todeta kaikille häät 2016 -ryhmän jäsenille, että suurin osa teistä on hyviä ihmisiä ja jaatte tärkeää tietoa eteenpäin toisillenne. Kaikissa ryhmissä on pari mätää munaa ja se kuuluu ihmisyyteen. Tiedän, että teitä hyviä ihmisiä on 99 % ryhmän jäsenistä, koska yli 4000 kävi lukemassa blogini 5000 jäsenestä ja vain kymmenkunta kommentoitsi kakkajuttuja. Pidetään vasemman käden nimettömät korkealla :)

Kerron sakettikokemuksista seuraavassa blogissa. :)

KAIKKI KASAUTUU PÄÄLLE!

Kaikki tosiaan kasautuu yhtä aikaa päälle! Onnellisia asioita, mutta toisaalta myös stressiä aiheuttavia asioita. Tiesimme päättäessämme hääpäiväämme, että tähän aikaan sisältyy paljon muitakin muutoksia elämäämme, koska valmistumme molemmat.

No nyt se tosiaan tapahtui... valmistumme molemmat maistereiksi tämän kuun lopulla. Gradut palautettiin jo huhtikuun alussa. NO EI SIINÄ KAIKKI (rumpujen pärinää)! E sai työpaikan Helsingistä ja vieläpä vakkariduunin! JEE MUSTA TULEE KOTISULHANEN! Voin sisustaa, blogaa ja E elättää!

No tämähän tarkoittaa sitä, että irtisanoimme Vaasan asuntomme. Nyt siis etsimme asuntoa Helsingistä. JOS TIEDÄT KIVAN ISON YKSIÖN TAI PIENEN KAKSION niin ilmoittele. Saa olla isokin kaksio, mutta ei haluta maksaa yli tonnia vuokraa, koska halutaan ostaa mahdollisimman pian oma. Niin kunnon ihmiset tekee, jotka menee naimisiin ym.

Häätkin iskee vielä tähän kaiken muutoksen keskelle. No itsehän päätettiin. Onneksi kaikki on melkein jo tehty. Tekemättä on:

-Cateringin lopullinen varaus ja menun päättäminen
-Mun puku
-Tallinnan reissu
-Muutamia pikku juttuja

Eli aika hyvin meillä menee. Mut toi catering on vaikea. Mä katsokaas syön kaikkea ruokaa ja oon sille asenteella no otetaan vaan jotain... kyl kaikki varmaan on hyvää... E taas on sillee ööh äääh, en tiedä... iih, aaah. EI SILLIÄ... Ööh...eeeh. EN MÄ TIEDÄ...MIKSEI SUSTA PEKKA OLE MITÄÄN APUA...

E:lle asioiden päättäminen on vaikeaa, jos on paljon valinnan varaa. Mä varmaan hankin meille kämpänkin... vaikka sovittiin, että mä siivoon tän Vaasan kämpän luovutuskuntoon ja E hankkii meille uuden stadista.

Mä oon hoitanut jo oman osani melkein! Myin sikana meidän kamaa tällä viikolla. Tienasin 85 euroa myymällä kaiken meidän IKEA rihkaman. E sanoi mulle, että saan pitää ne rahat, koska se on nykyään mun sugamamah.

JEEE!

Käytiin myös tuhlaa meidän vikat yliopiston tulostuskiintiöt. Tulosteltiin vaikka mitä. Jouduin sensuroimaan meidän häiden VIRALLISEN HASHTAGIN ETTETTE VAAN SAA TIETÄÄ MIKÄ MUN SUGAHMAMAN OIKEA NIMI ON! JOTAIN YKSITYISYYTTÄ PLIIIIS!!!

Hääkuvaaja valittu ja ensimmäinen blogiyhteistyö!

Kävimme eilen Helsingin Lauttasaaressa Valokuvaamo.netin studioilla.

Heiltä tulee häihimme valokuvaaja kirkkoon ja juhlapaikalle. Teemme blogiyhteistyötä, joten saamme kuvauksen ilmaiseksi (yrittäjä on mun sisko). Heillä on paljon kokemusta hääkuvauksista ja hyvät laitteet ja valot niin studio- kuin ulkokuvaukseen. Heillä on kokemusta minun ja E:n kuvaamisesta jo ennestään, joten on ilo tehdä heidän kanssaan yhteistyötä

Tarkoituksena on siis, että vain virallinen kuvaaja kuvaa kirkossa. Vieraille on kutsussa ilmoitettu, että heidän ei tarvitse kuvata, koska juhlissa on virallinen kuvaaja. Vieraat saavat sitten häiden jälkeen kuvia kirkosta. Hääjuhlassa tietenkin kaikki saavat kuvata, mutta sielläkään se ei ole instagrammin selfietä lukuunottamatta tarpeen, koska potretit ja viralliset vieraskuvat ottaa ammattikuvaaja.

Juhlakuvaus kannatta minusta järjestää niin, että kun vihkiminen on suoritettu ja hääpari poistuu kirkosta, niin he ajavat jonnekin pellolle ottamaan kukkaiskedolla kuvia sillä aikaa, kun häävieraat siirtyvät juhlapaikalla. Kun häävieraat ovat poistuneet kirkolta, voi käydä ottamassa vielä pari kuvaa kirkon ovien edessä. Tässä välissä on usein hyvin aikaa ottaa kuvia. Me aiomme ainakin hoitaa asian näin. Sitten juhlapaikalla otetaan kuvia vieraiden, vanhempien ja sukulaisten kanssa.

Juhliin tulee myös kuvausnurkka, jossa voi käydä kuvauttamassa itsensä kaverien tai juhlakalujen kanssa. Kuulostaapa muuten pervolta tuo juhlakalu. Olisiko siitä pitänyt tehdä blogin nimi? Hääkalu blogaa?

Tässä kuvia eiliseltä, kun kävimme neuvottelemassa kuvauksesta Helsingissä. Kiitos yhteistyöstä Valokuvaamo.netin Päiville! Sieltä saa muuten myös halvalla passi ja muut viralliset kuvat!

Nyt lähdemme tekemään avioliiton esteiden tutkintaa!

Älkää menkö naimisiin jos puolisoa ei kiinnosta!

Olen jonkin aikaa seurannut huvittuneena, mutta myös kauhuissani Häät 2016 ryhmää Facebookissa. Aivan järkyttävä ryhmä! Toki siellä on paljon hyödyllistäkin juoruilua ja vinkkejä, mutta suurimmaksi osaksi taitaa olla sulhasten haukkumisalusta. Tyylillä:

"Onko teidänkin miehet sillee, ettei niitä kiinnosta?"

Päivityksen alla on sitten tuhat kommenttia ja tsiljoona tykkäystä. Kommenteissa sanotaan, että joo ei ainakaan meidän ukkoa kiinnosta tai, että ukko sanoo ettei kiinnosta, mutta yhtäkkiä se sanookin ettei tahdo häävalssiksi Kotiteollisuutta vaan Mokomaa.

VOI TSIISUS!  Kannattaa vaihtaa välillä paitaa niin ei tule niin pahat rusketusraidat! (WHITETRASH ONKO NIITÄ OIKEASTI SUOMESSA?!?!?)

NO joka tapauksessa annan nyt kaikille naimisiin haluaville ilmaisen vinkin: Kysy puolisoltasi haluaako hän naimisiin ja pitää häät. Jos hän ei halua ja sinä haluat niin mieti, että onko se sinulle tärkeää ja jos on niin jätä se.

En ymmärrä mitä järkeä on laittaa monta tonnia rahaa häihin, mikä ei kiinnosta paskaakaan puolisoa. Surullisinta on lukea siitä, kuin häät on joillekin jokin helvetin harrastus. Tuolla häät ryhmässä suurin osa on muuttanut profiilikuvikseen, jonkun poseerauksen missä esittelevät sormustaan. Vitun hääharrastelijat. Naimisiinmeno on perinne eikä mikään vitun harrastus. Ei se tottakai tarkoita, etteikö saisi olla hauskaa, kun unelmoi häistään, mutta jos huomaat unelmoimasi häistäsi yksin, niin sitten ei kannata mennä naimisiin.

Katsokaa nyt tätäkin ihmistä (naista). Surullinen tarina, mutta oikeasti!

Kommenteissa selviää, että mies on pidempään ollut sanomatta, että ei halua naimisiin, koska nainen oli kuulemma niin onnellinen, niin ei ole halunnut pilata naisen iloa. Ryhmän jäsenet suosittelevat terapiaa, että häät pelastuisi. 

En suosittele ylipäätään tätä ryhmää kenellekään. Naimisiinmeno on sitä varten, että saa tehdä lapsia joutumatta helvettiin (vitsi), ei sitä varten että voi tehdä siitä elämän tehtävänsä. 

Surullista, että häiden järjestely on yhteiskunnassamme niin naissukupuoleen keskittynyttä. Siitä on haittaa kaikille. Tasa-arvo tarvitaan lisää. Eli miehet jos naimisiinmeno kiinnostaa niin ottakaa vastuuta. Jos ei kiinnosta niin ei tartte, mutta sanokaa se puolisoillenne. 

Ohje häistä unelmoivalle:

1. KYSY - haluaako puolisosi naimisiin? (EI 10 pistettä / Kyllä 0)

2. OSALLISTA - haluaako puolisosi osallistua häihinne? (EI 10 pistettä / Kyllä 0)

3. FIFTY FIFTY - jakakaa vastuut, jos ette onnistu tässä älkää menkö naimisiin. (Onnistuiko? Ei 10 pistettä / Kyllä 0 )

Jos sait testistä yli 1 pistettä älä mene naimisiin. Eläkää avoliitossa ja pitäkää kirjaa tavaroistanne, että on helppo erota, kun se koittaa. 

Minut lukittiin huoneeseen kysymättä, miltä se minusta tuntuu!

Taas se tapahtui. E ilmoitti, että ystävämme R tulee meille ja minun olisi pysyttävä kaksiomme olohuoneessa niin kauan kun antavat luvan tulla pois.

He testasivat E:n häämekkoa ja ottivat kai kuvia. Minä jouduin olemaan Netflixillä varustetun tv:n, ipadin ja iphonen kanssa yksin kymmeniä minuutteja huoneessa. Minulta ei edes kysyttä, että haluatko käydä ensin vessassa tai tarvitsetko lasin vettä tai jotain. Olisin voinut kuolla tähän huoneeseen nestehukkaan tai nälkään. E ja R mumisivat oven toisella puolella niin kovaa, että eivät olisi luultavasti edes huomanneet hätääni. Tässä kuva tilanteesta miltä se minun näkökulmastani näytti.

Tämä ovi erotti minut ihmiskunnasta.

Noin 20 minuuttia myöhemmin ovet aukesivat ja raikas ilma alkoi jälleen valua sieraimieni kautta keuhkoihini. Nälkä ja jano olivat jo yllättäneet. Vapautta arvostaa ihmeellisen paljon, kun sen menettää.

Häämekko oli kuulemma neljä senttiä liian pitkä, E:n korkeimmillakin koroilla. Minä aloin heti organisoida ja neuvoa E:lle missä hän voisi sen käydä lyhentämässä. Katsotaan saako hän sen itse aikaan vai pitääkö minun hoitaa asia. Se voi olla vaikeaa, koska en tietenkään halua nähdä häämekkoa.

Olen saanut myös ensimmäisen sähköpostin! Mustahöyhenestä minulle kerrottiin, että heiltä saan kävelykepin sakettiin. Olin blogannut kävelykepistä syksyllä! Hyvää palvelua! Tässä liikkeen nettisivu. Koirakävelykeppi näyttää kivalta. http://www.mustahoyhen.com/merkit/pasotti/

Luulin Nannan pilanneen Jeren häät!

On ollut mukava pääsiäinen. Olemme E:n kanssa olleen perheemme maaseutuasunnolla yhdessä perheeni kanssa.

Kiirastorstaina sanoin E:lle, että olen vihainen siitä, että Nanna Karalahti pilasi Jeren häät laittamalla someen kuvan häämekostaan. Sanoin sääliväni Jereä ja miettiväni, miksi joku julkisuuden vuoksi on valmis paljastamaan häämekkonsa. Sanoin E:lle, että onneksi minä en vielä tiedä millainen hänen häämekkonsa on ja, että en antaisi anteeksi, jos E laittaisi mekostaan jotain kuvia ennen häitä someen ja tällä tavalla pilaisi minun hääkokemukseni.

Kurkkasitteko jo uusimman blogikirjoitukseni meidän häistä? Kohta tulee kakkososa, joten käy lukemassa ensimmäinen osa vielä ennen sitä 👰🏼 Linkki profiilissa.

Kuva, jonka Nanna Karalahti (@nanna.karalahti) julkaisi 21. 03ta 2016 klo 22.02 PDT

NO! Sitten E sanoi minulle, että Nanna ja Jere meni naimisiin jo viime kesänä. Eli MY MISTAKE! Mutta onhan se nyt hölmöä aloittaa häistä blogaaminen seuraavana keväänä häistä. Vähän kuin kävisi häämessuilla vaikka olisi jo naimisissa. Mutta ei yhtään hävetä. Tärkeintä, että Jeren häitä ei pilattu.

Viime viikolla luonamme oli vieraana ystäväni E.T. Hän viihtyi luonamme kaksi ja puoli päivää hyvin eikä halunnut soittaa kotiin. (E.T.)

Hän on myös alkoholin erityisasiantuntija valtion alkoholimonopolin kautta. Hän suositteli meille eri vaihtoehtoja viineiksi häihimme. Ostimme yhden hänen suosittelemansa punaviinin pääsiäiseksi. Se oli oikein hyvä ja monipuolinen viini. Olemme melko varmoja, että päädymme punkun osalta siihen.

Lisäksi sain kinder-munasta muovisen sormuksen, jossa oli sydän. Annoin sen E:lle ja hän jopa tykkäsi siitä. Minusta se oli todella lapsellinen.

Olisihan se pitänyt arvata!

E:n vastuulla oli kutsujen teko...


Vein kutsut tänään postiin.


Tulin kotiin niin E ilmoitti, että kutsuista puuttuu muuten vihkimisen alkamisaika...


Olisihan se pitänyt arvata. Mene ja tee itse kaikki.

(v*ttu)

Eli kaikki jotka nyt saatte kutsun, niin vihkiminen on kello 15.00.

Morjes.

Sulhanen koodaa

Koodasin tuossa äkkiä hääilmoittautumis-ÄPPSIN! Sen nimi on "Hääilmoittautuminen". Äppsi löytyy mun ja E:n puhelimista. Aina kun joku vastaa kutsuumme, voimme avata äppsin ja täyttää vieraan tiedot sekä mahdollisen erityisruokavalion.

Alunperin olin suunnitellut, että kutsuun olisi  tullut QR-koodi, jonka vieras olisi puhelimellaan voinut lukea ja se olisi vienyt suoraan Google-kyselyyn, jossa vieras olisi itse voinut täyttää kaikki tietonsa. Mutta E vastusti, koska ei uskonut, että kukaan osaisi sitä käyttää.

Musta ilmoittautuminen olisi hyvin voitu jalkauttaa eli krautsorsata vieraille itselleen. Mutta onneksi meillä on nyt helppo äppsi millä tehdä se itse, kun joku soittaa tai lähettää viestiä.

Oikeasti en ole koodannut mitään. Tein Google-driveen kyselyn. Laitoin siihen kaksi kysymystä:

-nimi
-erityisruokavalio

Loin kyselyn. Avasin kyselyn linkin puhelimellani ja tein siitä pikakuvakkeen kotivalikkoon. Tein saman homman E:n puhelimelle ja näytin hänelle miten se pelaa. Helppoa ja iisiä. Lopulta kyselystä voi koostaa excel-tiedoston.

HÄÄ-ÄPPSINI!

Kutsut ovat saapuneet painosta!

Saimme kutsut painosta tällä viikolla. Eilen taittelin kutsuja varten infokirjeitä läjään ja tänään olen päivittänyt exceliin vieraslistaan kaikkien kutsuttavien osoitteita. Apuna käytin Fonectaa, josta yhdellä eurolla saa 100 hakua.

Yllättävän moni vaikuttaa suojanneen yksityisyyttään niin, ettei osoite näy julkisesti numerotiedustelussa. Uskovatkohan he joihin salaliittoteorioihin? Ainakin vaikeuttaa hääparin työtä aivan helvetisti ja yllätys menee pilalle, kun pitää kysyä sitä esimerkiksi tekstiviestillä.

Hääkutsuumme tulee virallinen kutsu ja sen liitteeksi kolmisivuinen ohjeistus, joka sisältää muun muassa ohjeet hääpaikalle saapumiseen, majoitukseen ja moneen muuhun käytännön asiaan. Infokirjeessä on myös hieno kartta, josta vieras näkee kirkon, juhlapaikan ja yhteystyöhotellin sijoittumisen maantieteellisesti.

Pientä esimakua kutsustamme. 

Koska kutsuja lähtee yhteensä 60 kappaletta on infosivuja yhteensä 120 kpl. Niitä ei ole 180 kpl, koska tulostin yliopistolla Canonin kopiokoneella infokirjeen kaksipuoleisena. Säästimme paljon rahaa sillä, että yliopisto sponssasi häitämme tietämättään. Meillä molemmilla on satoja tulosteita käyttämättä yliopiston tunnuksillamme, emmekä enää tarvitse niitä, koska olemme valmistumassa.

Kuvassa infokirjeitä. Hirveä homma taitella näitä!

Kopiokone lauloi aika kauan. En tiedä olisiko siinä ollut asetus, jolla se olisi nitonut ne valmiiksi. Nyt minä olen siis ensin nitonut ne ja sen jälkeen taiteillut kauniisti kaksinkerroin, että ne mahtuvat hääkutsujen mukana tulleisiin kirjekuoriin. 

Yliopiston suuri ja mahtava Canon kopiokone!

E haki puolestaan 40 kappaletta postimerkkejä, jotka maksavat nykyään 1,20 € kappale. Kallista puuhaa. Onneksi ystävämme S keksi toissa päivänä, ettei ainakaan hänelle tarvitse kutsua tuoda postin toimesta, vaan voi kiikuttaa ihan itse, naapurissa kun asuu. Säästämme paljon rahaa ystävämme S:n ansiosta. Voimme viedä monta kutsua itse kutsuttavien postiluukkuun tai antaa ne heille fyysisesti. MAALAISJÄRKI!

Kun E selviytyy graduahdistuksestaan, hän on luvannut alkaa kirjoittamaan kirjeisiin nimiä ja osoitteita. Tämä työ on tarkoitus saada hoidetuksi niin, että kutsut olisivat maanantaina Postissa. Minulla on niin järkyttävän huono käsiala, että on parempi, että E hoitaa sen. Muutenkin hyvä homma, että saadaan E:llekin jotain tekemistä häihin liittyen.

Hääkutsujen rajaamisessa etikettinähän on sukulaiset ja hääparin ystävät. Perinteisesti vain yhdessä asuvat, kihloissa ja naimissa olevat saavat perhekutsun ja muut henkilökohtaisen kutsun. Poikkeuksena tähän voidaan sanoa työ- ja harrastekaverit, joiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista kutsua esimerkiksi heidän puolisoitaan. Lopulta hääpari kuitenkin itse päättää keitä haluaa kutsua.

Parempi kuin tilasto

Täytin tänään 26 vuotta. Minulla ei ole ikäkriisiä tai mitään muutakaan kriisiä. Asiat ovat menneet itselläni juuri niin, kuin olin suunnitellut. Tai en ehkä suunnitellut, mutta niin kuin olen toivonut. Olen valmistumassa maisteriksi, menossa naimisiin puolison kanssa, joka haluaa lapsia eikä suhtaudu väkivaltaisesti kirkkoa tai muitakaan kivoja instituutioita kohtaan.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 solmittiin  24 462 avioliittoa. Kun äitini ja isäni menivät naimisiin 1970-luvulla avioliittoja solmittiin vielä selvästi yli 30 000. 1960-luvulla avioliittoja solmittiin yli 40 000. Tietenkin ikäluokatkin olivat silloin suurempia. Avioerojen määrä on 1960-luvulta kolminkertaistanut. Uusista avioliitoista kuitenkin 3/4 on ensimmäisiä avioliittoja.

Samana vuonna ensimmäisen kerran avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli  30,7 ja miesten 32,9 vuotta. Voitan siis valtakunnallisen keskiarvon 6,65 vuodella. TUNTUU HYVÄLTÄ! E on minua kaksi vuotta vanhempi, joten hän on tilastollisesti lähempänä keskiarvoa kuin minä.

Vuonna 2014 Suomessa oli 11 700 korkeasti koulutettua 26-29-vuotiasta miestä. Nuorten korkeasti koulutettujen miesten määrä on pienempi kuin vanhempien ikäluokkien (55–64-vuotiaat). Nuoret naiset ovat puolestaan koulutetumpia, kuin vanhemmat ikäluokat.

Stadilainen korkeasti koulutettu nainen saa lapsen tilastojen mukaan kohta vasta 34-vuotiaana. Melkoista... 

No joka tapauksesssa, tilastojen mukaan hääpäivänämme on ilmatieteenlaitoksen mukaan korkeimmillaan 19 astetta ja alimmillaan 12. Sadepäiviä kesäkuussa on tilastojen mukaan yhteensä 13. ELI HYVÄT TSÄÄNSSIT ON!

@Sulhanenblogaa Lohjalla ylin lämpötila tyypillisesti +19 °C ja yön alin +12 °C. Kesäkuussa tyypillisesti 13 sadepäivää.

— Ilmatieteen laitos (@meteorologit) 10. maaliskuuta 2016

Sulhanen blogaa kehittyy ja laajentaa uusille markkinoille

Samalla kun blogini lähestyy 10000 lukijan rajapyykkiä, otamme pitkiä harppauksia kehittäessämme blogia vieläkin parempaan suuntaan!

Uusina kehitysaskeleina olemme laajentuneet twitteriin sekä avanneet teille lukemattomille sponsorointi sekä yhteistyöhalukkaille oman sähköpostin!

@sulhanenblogaa on nyt myös Twitterissä! Käykäähän kaikki seuraamassa ja retweettaamassa oikein rankasti! (havaitkaa kehittynyt tapamme upottaa tviittejä)

Blogini lähestyy 10000 lukijan rajapyykkiä. Twitterissä asiat eivät ole vielä yhtä hyvin. https://t.co/JUHtGZwpux #missämunseuraajat

— Sulhanenblogaa (@Sulhanenblogaa) 9. maaliskuuta 2016

Harkitsimme kehityspäivillämme myös snapchattia, youtubea, periscopea, instagrammia ja facebook-sivua, mutta nämä nähtiin minun ja E:n yksityisyyttä loukkaavina. Blogin tarkoituksena on pitää pientä hämärän verhoa siitä, keitä me oikeasti olemme. Lukijan ei tarvitse tietää kuin se, että minä olen mies ja minulle häät ovat tärkeä asia. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että olen oikeasti menossa naimisiin enkä leikisti.

Ottiko blogi oikeat askeleet? Mitä jäi puuttumaan? Osallistu twitterissä kehittämiskeskusteluun @sulhanenblogaa

Häämatkahumua!

Olen viime päivinä googlaillut ahkerasti todennäköistä häämatkakohdettamme Torontoa ja Ontarion provinssia. Haluaisimme matkalla kokea suurkaupungin melskettä Torontossa, mutta myös vuokrata auton ja asua mökissä järvenrannalla kalastellen. Autolla pääsisi myös helposti must-see-turistikohteisiin eli esimerkiksi Niagara Fallsille.

Mutta kaikkein vaikeinta on suunnitella itse matkaa! Yritän hahmottaa Etelä-Ontariota Google mapsista ja saada selkoa välimatkoista. Parisataa kilometriä ei ole matka eikä mikään esim. Niagara Fallsia katsomaan, mutta Torontoon olisi kiva olla lyhyempi matka.

Toisaalta voisimme tehdä niin, että olisimme ensin Torontossa muutamia päiviä tai viikon ja sitten toisen viikon jossain pöndellä auton kanssa.

Ajankohdan valitseminen on vähintään yhtä vaikeaa, kuin matkan geografisten ongelmien selvittäminen. Olemme molemmat valmistumassa maistereiksi nyt keväällä ja alamme etsiä töitä. Todella vaikea suunnitella milloin menisi häämatkalla, kun ei tiedä missä on töissä ja saako lomaa.

Toisaalta tuskin työnantajalle on hirveän vaikeaa antaa kahta viikkoa palkatonta lomaa tärkeää matkaa varten. Suurin ongelma on kuitenkin se, että miten itse kehtaa pyytää heti alkuun häiden suunnittelulomaa häitä edeltävälle viikolle ja myöhemmin ehkä syksyllä häämatkaa varten. Häämatkallekaan nyt kannata ihan pidennetyksi viikonlopuksi lähteä.

Yhtä lailla olen miettinyt, että häät ja häämatka ovat vain kerran elämässä, tai ainakin pitäisi olla, joten nyt voi nyt aivan hyvin olla itsekäs.

Miten suunnittelen matkan ja miten suunnittelen aikataulutuksen? Millään ei jaksaisi mennä häämatkalle heti häiden jälkeenkään. Todella vaikeaa! E:stäkään ei ole juuri nyt apua, kun hän kirjoittaa gradua ja hän on myös huono suunnissa ja välimatkoissa.

Airbnb:stä löytyy paljon mökkejä! 

Toronto näyttää kivalta! (free use) 

Naistenpäivä on myös miestenpäivä!

Aivan aluksi haluan toivottaa kaikille maailman ihmisille hyvää naistenpäivää!

Mielestäni tämä päivä on kaikkien yhteinen päivä korostaa miesten ja naisten sekä kaikkien seksuaalisten suuntauksien välistä tasa-arvoa. Jokainen meistä saa kokea olevansa mies tai nainen, tai halujensa mukaan yhdistellä niiden väliltä omaa seksuaalisuuttaan juuri niin kuin itse tahtovat.

Minusta olisikin upeaa, että myös me miehet toivottaisimme toisillemme hyvää naistenpäivää. Itse ainakin vilpittömästi olen tästä päivästä onnellinen myös itseni kannalta. Me kaikki hyödymme lisääntyvästä tasa-arvosta.

Kuten olen tässä blogissa muutaman kerran jo ottanut kantaa minuun kohdistuneeseen syrjintään häiden valmistelussa. Tällä en siis tarkoita puolisoni syrjintää, vaan järjestelmäämme, joka näkee ja korostaa naisten roolia naimisiin menijöinä. Tässä ahdasmielisessä stereotypia-ajattelussa miehet nähdään helposti vain taakkana häiden valmistelussa tai heitä kohdellaan syrjivästi ajatellen, ettei naimisiin menoon liittyvät asiat heitä kiinnostaisi.

Eilen saimme hyvää ja tasa-arvoista palvelua koruliikkeessä, vaikka vihkisormus perinteisesti tuleekin vain naisen sormeen. Totta kai minäkin voisin ostaa itselleni vihkisormuksen kukaan ei sitä estäisi, mutta minulle vihkisormus E:n sormessa on ennen kaikkea meidän yhteinen sormuksemme. Se että se on E:n sormessa, ei siis ole minulta pois.

Tasa-arvo on meidän kaikkien yhteinen asia. Se että minä haluan pitää hääblogia ja ottaa vastuuta häittemme järjestelystä, on minulle tärkeä asia. Aivan samalla tavalla haluan tulevaisuudessa kantaa vastuuni niissä asioissa, mitkä yhteiskunnassamme ovat liiaksi tällä hetkellä naisten harteilla. Näitä ovat muuan muassa perhevapaiden pitämiset. Se että miehet viettäisivät enemmän perhevapaita lisäisi minun tasa-arvoani vanhempana ja parantaisi naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla.

Haluan, että jokainen mies voi tulevaisuudessa olla valitsemassa hääkakkua aivan samalla tavalla kuin uskomme naisten siihen pystyvän. Haluan myös, että mies voi viedä lapsen neuvolaan ilman, että kysytään missäs se äiti on.

Liian usein ajattelemme naistenpäivää vain naistenpäivänä. Poliitikot ja etujärjestöt onnittelevat vain naisia naistenpäivänä ja korostavat lasikattojen rikkojia. Se on aivan oikein ja hyvä asia, mutta aivan samalla tavalla minun hääblogini vapauttaa naisia häihin liittyvistä stereotypioista ja rikkoo lasikattoja muille miehille olla omien häidensä herroja.

Näihin sanoihin haluan toivottaa kaikille todella hyvää naistenpäivää. On ihanaa olla mies, joka saa järjestää häitä.

Maanantai on paras häiden valmistelupäivä!

Tänään on saatu paljon aikaan! Juhuu! Jippii!

Heräsin tänään yhdeltätoista. E oli herännyt jo paljon aikaisemmin tekemään graduaan. E esitteli minulle Photobox.fissä tekemänsä hääjuhlakutsun. Kutsuun E pyysi minulta vielä S-pankin tilinumeroamme. Tämä siksi, koska aiomme esittää vieraillemme, että jos he haluavat meitä muistaa lahjalla, toivomme heidän kartuttavan häämatkakassaamme. On muuten järkyttävän vaikeaa muotoilla teksti niin, ettei kuulosta tylyltä.

No ongelmahan syntyi sitten siitä, kun emme kumpikaan tienneet S-pankkimme tilinumeroa! Yhteinen S-tili on yksi kauneimmista hetkistä suhteessamme. Muuttaessamme yhteen yhdistimme S-tilimme. Oikeasti tilimme eivät yhdistyneet, vaan minun S-korttini leikattiin Prismassa keskeltä poikki ja minulle annettiin täydet oikeudet E:n S-tiliin ja varat minun S-tililtäni siirrettiin E:n S-tilille, jonne minulla on täydet oikeudet. Selvennykseksi S ei ole henkilö, vaan S:llä tarkoitetaan S-ryhmää.

Koska E:n S-pankkipaperit ovat kotonamme ja olemme nyt äitini luona, jouduimme menemään paikalliseen Prismaan hakemaan tilinumeromme. Minä sain samalla kolmannen kerran uudet tunnukset S-pankkiin. S-tilimme on paras valinta häämatkatiliksemme, koska se on osa meidän yhteistä tarinaamme. Tai siis tarinaa siitä, kuinka minun S-etukorttini leikattiin kahtia ja minut liitettiin täysin valtuuksin E:n S-tiliin. WELL you get THE POINT!

S-pankkia vastapäätä oli Kultajousi. Ehdotin E:lle, että mennäänkö pankin jälkeen katselemaan vihkisormuksia. Ostimme kihlasormuksetkin syksyllä 2014 Kultajousesta, ja saimme mojovan opiskelija-alennuksen.

Olimme katselleet vihkisormuksia jo jouluna, kun Kultajousen mainos oli tullut postista. Menimme Kultajouseen ja MINÄ esittelin meidät sekä aikeemme mennä kesällä naimisiin. Kerroin myös, että olimme nähneet potentiaalisia vihkisormuksia joulun kuvastossa, mutta tässä kevään kuvastosta emme niitä tunnista. Mukava koruliikkeen myyjä alkoi esitellä sormuksia.

Todettakoon nyt heti, että tämä mukava ja palvelualtis myyjä katsoi minua silmiin ja puhui meistä monikkona. Koen saaneeni erittäin hyvää palvelua ja haluan korostaa, että minua kohtaan ei osoitettu mitään syrjiviä katseita tai mitään siihen viittaavaa. Todella hyvä kokemus! E kokeili useita eri sormuksia. Löysimme yhden todella kauniin sormuksen, ja sen tiedot ovat minulla lompakossa myyjän antamassa käyntikortissa.

Kysyin myös Kultajousessa vihkisormuksen ja kihlasormuksen yhteenjuottamisesta. Myyjä kertoi, että se on hyvä idea, vaikka sormukset olisivatkin molemmat samanmuotoisia, koska juotos vahvistaa sormuksien rakennetta ja ehkäisee ohuiden sormuksien vääntymistä. 

E pääsi kuitenkin näpäyttämään minua, kun kysyin kuinka paljon aikaisemmin sormukset olisi tilattava kaiverrusten ja juotosten kannalta. Myyjä vastasi, että yhdestä kahteen viikkoa menisi. E kuitenkin totesi, että ei niitä sormuksia voi ennen häitä juottaa yhteen, koska sitten hänellä ei olisi kihlasormusta häissä. Myyjä sanoi, että juurikin näin... Minä puolestani nolostuin. Minut oli taas häpäisty Kultajousessa. Tuli nimittäin mieleen hetki, kun ostimme kihlasormuksia. Silloin mokasin, kun luulin oman nimeni tulevan omaan sormukseeni...

Hyvää palvelu Kultajousessa! Ihana sormuskin löytyi. Harmi kun se ei tule minun sormeeni!

Pankki- ja kultakauppareissulta kotiin päästyämme tein infokirjeen hääkutsun liitteeksi ja aloin koota vieraistamme osoitelistaa. Info-kirjeen sainkin jo valmiiksi.

E puolestaan halusi laittaa Photoboxista kutsut tilaukseen, mutta koko sivuston kuvanmuokkausohjelmisto kaatui kokoajan. Se kaatui myös minun koneellani ja lopulta, kun se vähän aikaa toimi, sivusto oli kadottanut valmiista kutsustamme tietoja. E:tä ketutti ankarasti. Minä yritin olla rakentava. E:n raivo purkautui monta kertaa  eri tavoilla. Minä yritin asentaa uudelleen flasheja ja kokeilla eri selaimia. Mikään ei toiminut! Siinä vaiheessa minuakin alkoi vituttamaan. Lopulta E joutui tekemään kutsun kokonaan uudestaan. Onneksi hänellä oli kutsujen tekstiosiot koneella tallessa. HUH HUH!

No onneksi Photoboxista sai kunnon alennuksen. Eli kiitos opiskelijoiden alennuspuoti FRANK! Frankista mieleen tulikin, että nyt menen katsomaan House of Cardsia.

Tältä se näytti Photobox.fi:ssä. Ystävämme R:n sanoin: "imekää persettä!"

Twitterin pseudosomemarkkinointi, häämatka ja muut kuulumiset

Anteeksi taas rakkaat lukijani, kun en ole pitkään aikaan blogannut. Sain gradun esitarkastusta vaille valmiiksi ja palautettua, joka on kuitenkin tätä kirjallista teostani tärkeämpi velvollisuus.

Viime viikolla sain twitterissä pyynnön osallistua häämatkakeskusteluun. Jokin somemarkkinointifirma järjestää joka maanantai tietyllä hashtagilla keskusteluita, jonka jokin yritys on ostanut. Tällä kertaa sponsorina oli Häät & Juhlat -lehti. Pakkohan Suomen parhaan sulhasblogaajan oli osallistua.

Kantavina kriteereinä häämatkalle ovat:

-emme halua mihinkään köyhään maahan
-emme halua mihinkään turistirysään, jossa köyhyyden ja rikkauden välillä on aita
-lähinnä länsimaat kiinnostavat.

Kuulostaa ehkä elitistiseltä, mutta minua ei kiinnosta katsella katulapsia Intiassa häämatkallani. Maksaisin mielummin paljon veroja ja toivoisin siitä suuren siivun menevän kehitysapuun.

Aikaisemmin illalla olin ystäväni kanssa käynyt oluella. Olin kertonut, että tänä iltana pitäisi osallistua häämatkakeskusteluun twitterissä. Mikä täyttäisi kriteerimme? Ehdotin Kanadaa. Tiesin, että ystäväni oli siellä käynyt. Hän suositteli.

Illala twiittailin sitten, että Kanada voisi olla kiva! Siellä on isoja kaupunkeja, mutta samalla kaunista luontoa. Sain aivan järkyttävät määrät retweettejä ja likeja. Lähinnä keskusteluun osallistui silti vain tämän järjestävän tahon twiittiboostailiat. Myöhemmin illalla Häät & Juhlat alkoivat tykätä twiiteistäni myös.

Keskustelu oli joka tapauksessa sellaista pseudosomemarkkinointia. Ehkä emme nyt saa ilmaista häämatkaa joltain sponsorilta, mutta jos markkinataloudessa ei pysty myymään tuotettaan muuten, kuin nuolemalla kohdeyleisön persettä, niin minua ei ainakaan kiinnosta.

Se oli sellaista perusällöä someilua, jossa kaikki on pirun innostuneita ja kaikkien paskatkin ideat kehutaan maasta taivaaaseen. En nyt siis tarkoita omia twiittejäni, koska ne ovat aina mahtavia, mutta kyllä sellainen somemamoilu tai somemessittäminen on ärsyttävää. Kaikki on niin tekopirteitä. Onko se nyt jotain hyvää viestintää, että kehutaan vaan helvetisti kaikkia ja retweetataan jokainen juttu mitä vain hashtagiin tupsahtaa?

No tärkeintä prosessissa oli kuitenkin se, että kävin sitten eri Kanadan osavaltioiden turismisivuilla ja tykästyin Ontarioon. Sieltä löytyi kauniita järviä ja metsiä, mutta myös tottakai Kanadan isoin kaupunki Toronto, joka on kuuluisa kulttuurista ja ruuastaan. Olemme E:n kanssa harrastaneet yhdessä minun kalastustani. E on tappanut ja perannut minun saamani kalat ja välillä E on heittänyt minun virveliäni. Uskon, että E:kin tykkää kalastuksesta(ni). Olemme yhdessä myös soudelleet hänen mökillään. Lisäksi olemme suhteemme aikana käyneet yhdessä paljon mustikassa ja sienessä. Olemme melkein luontoihmisiä.

Ontariossa voisimme olla pari päivää Torontossa ja sitten vuokrata auton, ajaa luontoon ja vuokrata jonkun mökin. Kalastella ja tutustua maaseutuun. Se voisi olla ihana häämatka. E sanoi, että kunhan hän pääsee parina päivänä outletteihin, niin hänelle käy.

Olisiko se sitten Kanada ja Ontario? Innostuin suuresti! Katsokaa itse! https://www.ontariotravel.net/en/home

Hääkutsut on nyt myös suunniteltu ja ne pitäisi laittaa tilaukseen. Löydettiin siihen hyvä diili. E on vastannut tästä projektista ja minä olen ollut käytettävissä työresurssina (orja). Catering firmallekin varmistettiin, että otamme heidät. Tarjoilua emme ole vielä lyöneet tarkkaan lukkoon.

Minullako paska musamaku?

Muistan lapsena kuinka kuuntelin Aikakoneen albumilta Neiti Groovea repeatillä. Isä oli näyttänyt hänen stereojärjestelmästään nappulan millä se onnistuisi. Muut kappaleet albumilla eivät minua kiinnostaneet.

Mestarit areenalla levyä kuuntelin jo kokonaisvaltaisemmin, vaikka sieltäkin jumputin lähinnä Rööperiä.

Ensimmäinen albumi, jonka ostin omilla rahoillani oli Apulannan Plastik. Siltä levyltä kuuntelin lähinnä kappaletta KÄÄNNÄ SE POIS! Ai että. Kyllä oli muilla ihmisillä kotona hauskaa.

Teininä kun pyörimme kotibileissä, joku saattoi huutaa: "Hei täält saa sit käydä vaihtaa biisejä!" osoittaen tietokonettaan.

No minähän menin laittamaan musaa ja ei mennyt kauaakaan, kun kuulin toisesta huoneesta jonkun sanovan: "Kuka vittu tuolla soittaa musaa?!?"

Olen kuunnellut nyt noin 3 vuotta samaa omaa Spotify-listaani. Välillä olen lisännyt sinne jonkun uuden biisin, mihin olen radiosta tai muualla törmännyt. Lähinnä kuuntelen autossa radiota ja sieltäkin Yle Puhetta.

Kun tapasin E:n meni häneltä ehkä noin vuosi todeta vihoissaan, että musamakuni on aivan perseestä. Vuoden verran hän vaan kauniisti ehdotti, että kuunneltaisko jotain muuta tai saisiko hän välillä laittaa kappaleen. (AIVAN NIIN KUIN EN OLISI KUULLUT TUOTA MILJOONA KERTAA JO AIEMMIN MUIDENKIN IHMISTEN SUUSTA!)

Joka tapauksessa asian laita on nyt se, että häissämme tulee olemaan bändi 3 x 45 min.

Bestman on hoitanut jo bändin ja he haluaisivat tietää vähän suuntaviittoja siitä mitä pitäisi soittaa.

Eka setti tulee olemaan puhdasta humppaa, eli Häävalssi plus Olavi Virtaa ym.

Toka ja kolmas setti olisi sitten kevytmusiikkia. Mitä kappaleita sinusta pitäisi ehdottamasti soittaa? Tulee mieleen ruotsinlaivabändien Robbie Williamssit, Spice Girls ja muut klassikot. Mitä muuta? 

Laita kommenttikenttään ehdotuksia, ettei kenenkään tarvitse sitten sanoa, että kuka VITTU NÄÄ BIISIT ON VALINNUT!

Miksi menen kirkossa naimisiin?

Meillä on ystäviä koolla kotonamme. E aloitti keskustelun kertomalla, että hänelle ei naimisiinmeno kirkossa ole ollut koskaan elintärkeää. Tottakai hän kuuluu kirkkoon, mutta ei se ole koskaan ollut elinehto.

E kuitenkin totesi puheessaan oikein: Pekalle se on ollut aina tärkeää. Kyllä. Puolisoni tuntee minut oikein. Minulle kirkossa naimisiinmeno on aina ollut standardi. Itselleni tärkeä asia. En syyllistä muita tai näe maistraatti-aviopareja mitenkään huonompina. Olen suvaitsevainen. Jokainen menkööt naimisiin niin kuin haluaa. MUTTA

Minulle kirkossa naimisiinmeno on tärkeää. Ja tulen tottakai opettamaan asian tärkeyden myös omille lapsilleni. Näen sen velvollisuutena, mutta ennenkaikkea minulle se on osa suunnitelmaa siitä, miten minusta tulee hyvä ihminen. Ei hyvä ihminen universaalisti, vaan nimenomaan itselleni.

Voisin verrata asiaa tatuointeihin, joista en itse pidä ja joita en itse ikinä hankkisi. E:n kohdalla jouduin muuttamaan standardia, että jokainen, jolla on yli kaksi tatuointia on väärin... Tämä on siis oma hiljainen ajatukseni. Ei siis asia mistä mouhoaisin netissä tai missään muuallakaan. Jokainen tehköön keholleen niinkuin haluaa. Lapsilleni en tule tatuointeja hyväksymään. Pyytäkööt äidiltään rahaa. ;)

Pysytään vielä tatuoinneissa ja tyhmissä lävistyksissä. Monet kaverini ja lähinnä siis tytöt ovat usein kysyneet mielipidettäni siitä, hankkisivatko jonkun Kurt Cobainin kuvan olkapäähänsä. Olen aina vastannut, että älä hanki. Viikon päästä he ovat tulleet luokseni ja esitelleet Kurtia olkapäässään tai jossain muualla. Olen aina vetänyt tekohymyn ja sanonut tosi hieno on. Kuuluu hyviin tapoihin ja  arvostaa ystävien tekemiä valintoja. Aivan samalla tavalla odotan heiltä, että he arvostavat minun valintojani.

Minulle kirkossa naimisiinmeno on osa isoa suunnitelmaa. Siihen suunnitelmaan kuulu kaikenkaikkiaan  seuraavat asiat:

-syntyminen avioliittoon (vaikea vaikuttaa)
-kaste
-päiväkoti
-peruskoulu loppuun
-RIPPIKOULU
-lukio
-armeija ( johtajakoulutukseen pyrittävä)
-yliopisto (maisteriksi 5 vuodessa, olen epäonnistunut. Mulla taitaa mennä 5v ja 4kk)
-naimisiin
- vähintää 2 lasta
-omakotitalo
-kartanovolvo (ei oo pakko olla volvo)
-puolet vanhempainvapaasta kuuluu minulle
-töissä 67-vuotiaaksi
-hautaaminen kirkollisesti
-(pitdettävä huoli, että lapset kastavat omat lapsensa ja jatkavat ylläolevaa kaavaa. Suurin piirtein...)

Siinä pienet eväät omaan kuvaani hyvästä elämästä itselleni. En siis vaadi muilta samaa. Herran Jumala (huomaa iso J), jokainen tehköön niin kuin tahtoo ja minä olen päättänyt näin. Jos nyt luet tätä ja ajattelet, että tällainen porvarillinen kuva elämästä on väärin, niin se on sinun mielipiteesi. Minusta se on yhtä arvokas kuin omani. En ikinä tulisi vaatimaan toiselta samaa.

Tajusin vain E:n puheen jälkeen, kuin suuri onni minulle on käynyt. Olisi hyvin voinut käydä niin, että E olisi ollut kirkosta eronnut yms. Olisi vaatinut hirvittävästi voimia suostutella hänet liittymään takaisin. Tämä on varmaan ongelmana enemmän monilla naispuolisilla kollegoillani, jotka ovat menossa naimisiin.

Onneksi en itse joudu näiden hyvien perinteiden kanssa puolisoni kanssa tappelemaan. Sukunimi asiasta joudumme ehkä vähän vääntämään, mutta siinäkin on päästy jo hyvään kompromissiin. Kerron siitä joskus myöhemmn.

Ennenkaikkea haluan tällä kaikella todeta sen, että  kuinka onnellinen olen siitä, että  olen juuri löytänyt E:n. Hän haluaa juuri samoja asioita kuin minä (ainakin melkein. Pari juttua vielä työn alla).

Nyt pitää vain painaa gradu loppuun, jotta voin hyvillä mielillä mennä naimisiin.

Juustokakku ja syrjivä katse

Olimme tänään E:n kanssa lounaalla äitini kustantamana kotikaupunkini eräässä ravintolassa, jonka omistaja pitää myös pitopalvelua ja leipomoa. Söimme erittäin hyvän ja kattavan lounaan. Paikka on hieman syrjässä, mutta autolla pääsee.

Äitini oli kertonut jo aikaisemmin, että omistaja on hänen salituttunsa ja että hän voisi olla yksi mahdollisuus hääkakkuamme varten. Emme kummatkaan ole kermakakkujen ystäviä ja olemme päättäneet, että häissämme tarjoillaan juustokakkua.

Kun olimme saaneet lounaamme syödyksi ja olimme lähdössä, omistaja ilmaantui paikalle. Hän halasi äitiäni ja tervehti meitä perinteisellä "tässäkös ne juhlakalut nyt ovat". Minä olin ensimmäisenä kättelemässä ja esittelemässä itseni. E kätteli minun jälkeeni. Äitini aloitti keskustelun kertomalla, että tässä nämä nyt ovat ja heitä kiinnostaisi hääkakku.

Minä otin tilanteen haltuun ja sanoin, että emme kummatkaan ole kermakakkujen ystäviä ja haluaisimme hääkakuksi juustokakun.

ARVATKAA MITÄ TÄMÄN JÄLKEEN TAPAHTUI!

Yrittäjä puhui vain E:lle ja piti katsekontaktia vain häneen puhuessaan kakkuvaihtoehdoista. Hän kysyi onko MEILLÄ kakkutelinettä itsellämme. Sanoimme yhteen ääneen, että ei.

Hän kertoi että hänellä on S-muotoinen nelikerroksinen kiva ja käytännöllinen teline... ja katse oli vain E:ssä.

Kysyin: "Häämme ovat lauantaina voiko kakun hakea perjantaina ja säilyykö se miten?"

Yrittäjä (katse E:ssä): Säilyy hyvin. Se pakataan kylmälaukkuun ja laitatte juhlapaikalla jääkaappiin. Meidän juustokakuilla on virallisesti viikon myyntiaika. Juustokakku maistuu vain paremmalta, kun se on saanut hieman vetäytyä."

Äitini: "Minkäslaiset hinnat teillä on?"

Yrittäjä (katse E:ssä): "Teillähän oli 100 hengen häät... Meillä kakkupala on semmoinen 3 euroa henkilöä. Se nelikerroksinen teline on reilulle sadalle, eli varmasti riittää."

Juttelimme vielä jotain ja kerroimme että olemme yhteyksissä ja yrittäjä ehdotti vielä, että tulkaa hakemaan jossain vaiheessa muutamia paloja eri vaihtoehtoja ja maistelkaa. Me teemme millaisen kakun ikinä haluatte."

Palvelu hyvää. Hinta ei paha. Mutta tsiisus kriest! MINÄKIN OLEN OLEMASSA!

Olin hieman järkyttynyt tapahtuneesta. Onko teille käynyt tällaista?

Yhtäkkinen masis!

Koko päivä on mennyt suhteellisen mukavasti. Tein aamupäivän taustatutkimustyötä graduani varten. Lisäksi oli minun vuoroni tehdä ruokaa meille. E on myös gradutellut.

Yhtäkkiä alkoi kuitenkin hirveä masis ja voimattomuus. Aloin ajatella kaikkea mitä pitäisi ennen häitä vielä tehdä. Tuli sellainen olo, että haluaisin vain kaivautua sänkyyn ja itkeä. Kun ikävät tunteet alkoivat vallata mieltäni, tein rationaalisen päätöksen arvioida tilanteemme todellinen tila.

Meillä on kaikki hyvässä reilassa ja aikataulussa!

E otti vastuuta cateringin osalta ja sieltäkin on saatu jo vastauksia. Aiomme kilpailuttaa lähialueen cateringejä, kun huomasimme että hinnoissa ja palveluissa on valtava ero. Yksi catering-firma vaikuttaa oikein lupaavalta ja he tuovat kukatkin pöytiin. Heidän palvelunsa ja hintansa sisältävät oikeasti kaiken! Kotikaljakin kuuluu. Aivan uskomaton firma. E oli googlannut, että he olivat saaneet 90 % pelkkiä hyviä arvioita hääinternetavaruuden-keskustelupalstoilla.

Meillä on kunnossa jo:

hääpaikka
kirkko
pappi
kanttori
kutsuvieraslista (99 %)
bändi
hotellit
save the date-kutsut


Lisäksi monia muita asioita on jo valmisteltu pitkällä! JOTEN RATIONAALISESTI ASIAT ON HYVIN! DON'T YOU CRY NO MORE!

Bestmanit lähettelee viestejä. Heilläkin vaikuttaa olevan asiat reilassa. Vaikuttavat todella kiinnostuneilta lopullista häävieraslistaa kohtaan. Se on meillä 99 % valmis, mutta tarkoitus olisi hoitaa se helmikuun aikana kuntoon ja kuun loppupuolella alkaisi sitten kutsujen lähettely. Se on melko ajoissa, mutta tarkoitus olisi, että kutsut olisivat vierailla viimeistään 3kk ennen häitä. Suurin osa kuitenkin jo tietää milloin häät ovat, eli sukulaiset ja lähimmät ystävät.

Kun tutkin tunteitani, ymmärsin ettei voimattomuuden ja masistelun oikea syy johdukaan häistä, vaan gradustani ja valmistumisesta. Olemme suunnitelleet valmistuvamme alkukeväästä, jotta keväällä olisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, eli yliopiston jälkeiseen oravanpyörään. Edessä on ehkä muutto töiden perässä etelään ja asunnosta luopuminen opiskelupaikkakunnalla. Muuttokin ahdistaa.

Eniten ahdistaa silti gradu. Vaikka minulla on sitäkin jo 50 sivua valmiina ja kaikki muut opinnot on tehty, niin se tuntuu heikolla hetkellä vievän kaikki asiat mukanaan. Ehkä asiat olisivat paremmin, jos graduohjaajani ei olisi jäänyt yllärieläkkeelle ja olisin saanut ohjausta marras-joulukuussa asiat olisivat paremmin. Onneksi sain nyt viestin uudelta ohjaajaltani, joka pahoitteli minulle koitunutta haittaa... Siitä tuli kyllä hyvä mieli.

Auttoi kyllä kirjoittaa tuo nyt tähän... Huhuh. Meillä on kaikki asiat molemmilla niin hyvin, että tulemme tästä keväästä selviämään. Ennen kaikkea meillä on toisemme!

Viime päivinä on mediassa puhuttu paljon siitä kuinka miehet ovat suhteissa tossun alla ja nainen päättää kaikesta ja miehen tehtävä on olla sylkykuppina.

Naurattaa ihan ajatella, miksi joku sellaisen suhteen aloittaisi. Tiedän kyllä muutamia... mutta vaikuttaa siltä että he tykkäävät siitä. Meillä on tässäkin mielessä kaikki hyvin, koska olemme keskenämme toisiamme täydentäviä ja toisiamme tukevia mahtavassa suhteessa eläviä tulevia aviopuolisoja.

Kohta ykköseltä alkaa ohjelma, jossa puhutaan tästä miesten tossun alla olemisesta. Olen varma että hyvä mieli tulee, kun näkee kuinka huonosti joillakin menee. :D

Hahah

Pointtina teille kaikille rakkaat fanit, lukijat ja ystävät! Häiden valmisteluun vaikuttaa myös elämän muut huolet! Kaikesta selvitään. Pikkujuttuja lopulta. Itseään niskasta kiinni vain!

Anteeksi, että olen ollut aivan loppu!

Rakas hääblogini! Anteeksi etten blogannut kertaakaan joulukuussa. Reissasimme kodin ja sukulaisten väliä ja vaikka kokoajan muistin velvollisuuteni sinua kohtaan en saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Ajattelin sinua kuitenkin lehtihyllyillä ja niiden lukemattomien ystävien seurassa, kun he sinua minulle kehuivat. Lopulta kun moni puhui sinusta tajusin, että kyse oli oikeasti minusta ja minun saamattomuudestani ja nämä lukemattomat kehut muuttuivatkin omassa päässäni tuskaksi ja turhautumiseksi siitä etten ollut kirjoittanut hääblogiani!

Huomasin joulukuussa tämän lehden erään osuuskaupan lehtihyllyssä. Täynnä mainoksia ja meikkivinkkejä ja muita naisten juttuja. Vähän oli minua kiinnostavia asioita, kuten että miten saat ruokailun häihisi tai jotain muuta sellaista. Täysin kaupallinen julkaisu ja Pohjoismaiden SUURIN! Meillä hyvinvointivaltioiden pohjolassa olisi hyvät mahdollisuudet valtiollisiin hääjulkaisuihin ilman mainoksia. Missä on tee-se-itse -häälehdet tee-se-itse -miehelle? Ostaisin tän lehden ennemmin mun sinkkukavereille, koska ainut hyvä sisältö siinä oli lopulta hyvännäköiset naimisiin menossa olevat naiset antavissa mekoissa.

Onneksi meillä on hyvinvointivaltiossa kirjastot, mistä löytyi PALJON hääkirjoja ILMAISEKSI!

Joulukuussa kävimme tapaamassa vihkipappia uudelleen ja kävimme hänen kanssaan vihkitilaisuuden kaavan läpi ja keskustelimme siitä mistä esirukouksista ja muista kaavan vaihtoehdoista eniten tykkäämme. Käytiin askel askeleelta läpi koko homma. Mietittiin kans aika paljon sellaisia asioita, kuten millä puolella sulhanen on saattaessaan morsianta. Naisen kuuluisi kuulemma aina olla vasemmalla puolella miehestä (vai olikohan oikea) no anyway! Niitä käsikirjoitetaan, tuotetaan ja harjoitellaan sitten hääviikolla. Mutta erittäin tärkeitä juttuja, koska tärkeintä on näyttää hyvältä! Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin, että juhlissa sekoillaan eli vieras näkee hääparin silmistä, etteivät he ole ammattilaisia naimisiin menossa.

Tuolloin teimme myös raakaohjelman hääjuhlaa varten. Eihän siihen paljoa mitään ihmeellistä puheiden ja syömisen ohella edes mahdu. 100 ihmistä syö ja ramppaa tauoilla vessoissa siinä hurahtaa jo monta tuntia. Kakunleikkuuseen pitäisi päästä ennen puoli yhdeksää, kun juhlat alkaa viideltä. Mutta ohjelmarunko on minusta hyvä! Konkretisoi paljon kyseistä päivää omassa päässäni. Aion käsikirjoittaa juhlan kulun vielä keväämmällä tarkemmin, tietenkin yhteistyössä E:n ja muiden esiintyjien kanssa.

Lisäksi pääsimme vihdoin nostamaan skumppaa bestmanien ja kaason kanssa! Tapasimme äitini kotona (hänen ollessaan poissa tieltä) joulukuussa. Olin aluksi lähettänyt pojille viestin, että riittääkö pelkät voileivät heille tarjoiluksi, mutta E suuttui ettei me mitään voileipiä tarjoilla vaan tehdään heille ruokaa. Tehtiin heille sitten tortillakestit ja kyllä se kannatti. Hävettää jälkikäteen miten menin voileivistä heille viestittelemään... ja onneksi E oli fiksu ja ojensi minua. Mutta skumppaa otettiin!

Tapaamisessa kerroimme heille mitä kaikkea olemme tehneet. Kävimme läpi juhlien ohjelmaluonnosta ja kerroimme heille mitä heiltä odotamme, kuten juhlien juontaminen. Kerroimme lisäksi, että eräässä kohtaa ohjelmaa olisi varattu tilaa heidän keksimälleen ohjelmanumerolle, mitä se ikinä sitten onkaan. Pojat myös kiusasivat mua, että tuskin mitään polttareita ansaitsen ja tuskin jaksavat edes järjestää, mutta jos nyt polttarit olisi, niin minun pitäisi vähän tehdä listaa, että ketä sinne pitäisi kutsua. Jätkien mahtavaa huumoria...

Ainiin! En ole muistanut esitellä mun bestmaneja! Heidät tunnetaan salanimillä E-pro ja Jacxe aka Kahviherttua! Ollaan oltu samalla luokalla ekasta luokasta saakka kunnes luokaton lukio meidät erotti. Hienoja miehiä! 

Pakko kyllä sanoa, että meillä on upeat bestmanit ja kaaso. Valovoimaisia, sosiaalisia ja huumorintajuisia ihmisiä! 

Nyt on avauduttu taas pitkästä aikaa. Joulukuussa meillä oli pari keskustelua E:n kanssa tulevaisuuden suunnitelmistamme liittyen esimerkiksi asumispaikkaan ja muuhun sellaiseen. Kerron näistä lisää myöhemmin! Lisäksi tällä hetkellä stressiä aiheuttaa cateringin valitseminen. Noista yrittäjistä ei ota millään mitään selvää. Lisäksi minulle on vaikeaa miettiä asiaa E:n kanssa, koska E ajattelee enemmän sitä onko ruoka hyvää ja minä sitä mitä kaikkea meillä on velvollisuus häissä tarjoilla, että se näyttää hääjuhlalta ym ym... Mä kun syön kaikkea.

Ystäviemme Marttujen häistä (2014) nappaamani sukkanauhakin löytyi tänään! Alla kuva siitä!